Kesäkerholla aiempaa vähemmän osallistujia – toiminta ei kuitenkaan hiljennyt

0

Uusikaupunki

– Varokaa sitä vaahtoa, siitä ei yleensä tule kunnon kuplia, ohjastaa lastenohjaaja Katri Suomi-Torni .

Lapset touhuavat ison saippuavesiämpärin ympärillä. Kukin tekee vuorollaan jättimäisiä saippuakuplia. Vietetään Uudenkaupungin seurakunnan ja kaupungin yhdessä järjestämän kesäkerhon toiseksi viimeistä päivää. Kerhossa järjestetään runsaasti erilaista toimintaa ja tänä kesänä on muun muassa askarreltu keppihevosia ja saunatonttuja ja käyty museossa, leikkipuistoissa sekä onkimassa.

– Me yritämme pitää toiminnan mukavana, koska heillä on nyt kesäloma, Suomi-Torni hymyilee.

Tänä kesänä kerholaisia oli yhteensä 20, selvästi vähemmän kuin aiemmin. Suomi-Torni arvelee, että monet pienten lasten vanhemmat ovat luultavasti edelleen etätöissä, eikä heillä ole siksi tarvetta kerholle. Osa on myös saattanut tottua kotona olemiseen.

Kesäkerho on suunnattu ensisijaisesti 1.–2. luokkalaisille, mutta joskus hieman vanhempiakin lapsia on otettu mukaan. Kolme viikkoa kestävä kerho on Suomi-Tornin mukaan tarkoitettu erityisesti niille perheille, joilla on todellinen tarve lasten päivätoiminnalle.

– Työpäivä on tämän ikäiselle aika pitkä aika olla yksin, Suomi-Torni sanoo.

Seurakuntataloa vuokrataan koulujen väistötilaksi. Kesäkerho muuttikin koululaisten tieltä seurakuntatalon alakertaan, jonka lisäksi toimintaa oli partiolaisten kolossa, läheisen päiväkodin leikkitiloissa ja Seikowin koulun liikuntasalissa. Lapsia saattoi olla useassa paikassa samaan aikaan.

– Muutto oli aika onni onnettomuudessa, sillä nämä ovat ehkä toimivammat tilat kuin meidän aiemmat, Suomi-Torni kertoo.

Johannes Lamminpää , 8, oli kesäkerhossa toistaa kertaa ja osallistuisi mielellään vielä seuraavana kesänäkin. Ensi kesänä hän on kuitenkin kerhoon jo liian vanha. Tämä on Lamminpään mielestä tylsää, mutta toisaalta hän odottaa myös kesäloman viettoa kotona.

– Parasta ehkä on ollut että on ylipäätään saanut olla täällä, Lamminpää pohtii, ja lisää pian pitävänsä myös kerhon ruuasta.

Lamminpää kertoo tulleensa kerhoon, koska hänen vanhempansa ovat töissä. Kotona on vaikeaa keksiä itse tekemistä. Kerhossa on onneksi paljon kavereita päiväkodista ja koulusta. Kolmen viikon aikana on muodostunut myös uusia ystävyyksiä.

Emma Vuola ,7, oli kerhossa vasta ensimmäistä kertaa. Hänen äitinsä toimi yhtenä kerhon ohjaajista, joten hänen osallistumisensa oli luontevaa. Vuolakin kertoi haluavansa tulla kerhoon myös ensi vuonna.

– Kivointa täällä on ollut askartelu ja leikkipuistossa käynti, Vuola miettii.

Kerholaiset eivät olleet Vuolalle entuudestaan tuttuja, vaan hän oli ryhmän ainoa kalantilainen. Hän kertoi kuitenkin tutustuneensa muihin hyvin ja saaneensa paljon uusia ystäviä.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here