Olemme tulevina koiranomistajina ensikertalaisia, joten luonteeltaan kovin haastavat rodut eivät myöskään tulleet kysymykseen. Meillä on ennestään kaksi kissaa, joten olisi toivottavaa ettei koira jahtaisi aivan kaikkea liikkuvaa.
Saimme vinkkejä ja mielipiteitä myös joiltain ystäviltämme ja perheenjäseniltämme: ”Hankkikaa noutaja. Ne on helppoja.” Toiset neuvot olivat hyödyllisempiä kuin toiset. Mielipiteet olivat joskus myös keskenään ristiriitaisia.
Päädyimme pohdinnan jälkeen shetlanninlammaskoiraan ja sittemmin keeshondiin. Keeshond, aiemmin hollanninpystykorva, on pitkäkarvainen ja keskikokoinen, Suomessa melko harvinainen koirarotu. Sitä on käytetty vahtikoirana ja nykyäänkin se toimii yleensä vahtina tai seurakoirana.
Rodun valinnan jälkeen aloitimme hyvien kasvattajien etsimisen. Keneltä ylipäätään on tulossa pentuja ja koska? Onko kasvattaja Suomen kennelliiton jäsen? Kauanko hän on kasvattanut koiria? Millaisia hänen koiransa ovat? Matkan varrella opin, että koirilla on ainakin A, B, C, D ja E-lonkkia. Osaan nyt myös kiinnittää huomiota koirien silmiin ja geeneihin, jotka saattavat altistaa vakaville, periytyville sairauksille. Koirien sukutaulutkin ovat tulleet tutuiksi.
Kun löysimme kasvattajan, piti tämä vielä yrittää vakuuttaa siitä, että meille kannattaa myydä koira. Vakuuttaa, että meillä on edellytykset pitää huolta koirasta, ja taitoa pitää se ylipäätään hengissä. Otimme yhteyttä yhteensä noin kymmeneen kasvattajaan. Osa heistä ei koskaan vastannut meille.
Samaan aikaan kaikkialla oli otsikoita, jotka varoittivat koiran hankinnasta ja kertoivat harkitsemattomasti otetuista ”koronakoirista”. Sellaisista, joita ei lopulta pystytä pitämään ja joille on pakko etsiä uusi koti. Kasvattajat ovat ymmärrettävästi ja syystäkin varpaillaan. Koiria ei siis myydä aivan kenelle tahansa.
Onneksi eräs loimaalainen keeshond-kasvattaja päätti luottaa meihin. Hän oli valinnut meille reippaan ja rotevan urospennun. Pentu on jo nyt hyvin pörröinen, joten tiedossa on entistä enemmän imurointia. Tämä ei, ainakaan vielä, jaksa huolestuttaa.
Nyt onkin vihdoin iloisen ja toiveikkaan odotuksen aika. Olemme hankkineet jo valmiiksi koiralle pedin, jota se ei luultavasti tule juurikaan käyttämään, kulhon ja leluja. Vielä on vuorossa asunnon suojaaminen koiralta, tai ehkä pikemminkin koiran suojaaminen asunnolta. Enää koira puuttuu, sillä noutoa on odotettava vielä pari viikkoa.
Kaiken viime kuukausina kokemamme valossa minua hämmästyttää, miten osa edes onnistuu ottamaan koiran kevyesti hetken mielijohteesta. Oman kokemukseni perusteella koiran hankinta Ei nimittäin ole helppoa.