Kyläkoulusta kulttuurikeidas –Heli Sammaliston näyttely avaa uuden näyttelytilan Vehmaalla

0
Heli Sammalisto on tyytyväinen, että sai esille pitkästä aikaa isoja vesivärikollaasejaan.

Vehmaa

Heli Sammalisto huokaa syvään. Sydämessä tuntuu niin hyvältä, että on pakko huokaista.

– Nämä jättiläisakvarellit ovat olleet paketissa parikymmentä vuotta. Nyt niille löytyi hyvä näyttelypaikka, hän hymyilee tyytyväisenä.

– Ja kuinka hienoa, että näyttelyni avaa täysin uuden näyttelytilan.

Sammalisto maalasi suurikokoisia vesivärikollaaseja 2000-luvun alkupuolella. Teokset kiersivät näyttelyissä Brinkkalan galleriassa Turussa, taidehallissa Luulajassa, Pohjoismaisessa akvarellimuseossa Göteborgissa ja suomalais-norjalaisessa kulttuuri-instituutissa Oslossa.

Osa teoksista myytiin, mutta loput Sammalisto pakkasi ja varastoi.

– Teokset ovat niin suuria, että kahdellekin miehelle niiden siirtely on raskasta, siksi en ole vienyt niitä mihinkään näyttelyyn.

Sittemmin Sammalisto on maalannut pienempiä öljyväritöitä. Kaikissa töissä on kasvot.

Juuri näihin kasvoihin kakluunikeisari Jari Tamminen ihastui käydessään galleria Horisontissa Uudessakaupungissa. Tamminen pyysi Sammalistoa pitämään näyttelyä Irjalan kyläkouluun Vehmaalle.

Kun Sammalisto tutustui kouluun, hän häkeltyi. Kakluunikeisari oli hankkinut koulurakennukset vuosia sitten ja sen jälkeen kunnostanut niitä pieteetillä. Nyt vuonna 1928 valmistuneen alakoulun seinät ovat kauniinkeltaiset kuin kuin auringon paahtama ohrapelto.

– Tästä toisesta rakennuksesta Tamminen on purkanut rumat mineriittilevyt seinistä. Olen ihaillut, miten kärsivällisesti hän on jaksanut peruskorjata rakennuksia, taiteilija Juhani Vuorisalmi kertoo. Hän nimittäin asuu Irjalan kyläkoulun naapurissa.

Koulu on Vuorisalmelle hyvinkin tuttu, sillä täällä hän aloitti koulutaipaleensa.

– Kun aloitin koulun, olin hyvin arka ja kuljin aina pitkän siskoni perässä. Meitä kutsuttiin majakaksi ja perävaunuksi, hän muistelee lämmöllä. Koululla oli hyvä henki, kuten Irjalan kyläyhteisön keskuudessakin.

Vuorisalmi ei koskaan jättänyt Irjalaa. Pääkaupunkiseudulla asuessaankin hän ajoi joka viikonloppu Vehmaalle.

Nyt Irjalan kyläkoulusta on sukeutumassa hieno kulttuurikeidas. Vuorisalmi kehuu, miten kaakelikeisari on valinnut kyläkoulun seiniin hyvät värit. Sisäseinillä on kuusenvihreää ja kaarnanruskeaa. Sammaliston teokset saavat väreistä voimaa.

– Ei näitä voisi laittaakaan vitivalkealle seinälle, Vuorisalmi sanoo.

Taiteilijaystävykset toivovat, että yleisö löytää Irjalan kyläkoululle. Koulu ei ole päivittäin auki, sillä taiteilijat keskittyvät enimmäkseen omaan työhönsä: kakluunikeisari kakluuneihin, joita myös on esillä Irjalan kyläkoululla sekä Vuorisalmi veistoksiinsa.

Vuorisalmi on rakentanut 1970-luvusta alkaen omasta pihastaan taidepihaa, jota on tultu bussilasteittain katsomaan. Nyt yleisölle on esiteltävänä myös tämä Irjalan kyläkoulu.

Kakluunikeisari valitsi tilaan hyvin sopivan ensinäyttelyn. Heli Sammaliston työt ovat koskettavia. Teos pakolaisesta kuvaa surun ja ilon taistelua.

– Kaikki työt ovat tavallaan omakuvia, Sammalisto myöntää, sillä taiteilijan sisuksistahan ideat nousevat. Suru on läheistä Sammalistolle, sillä kaksi rakasta ihmistä nukkui pois samana vuonna.

Sammalisto sanoo, että hänen töissään näkyy aina myös Putsaari.

– Kun ulkosaaristossa kasvaa, se tekee ihmisen erilaiseksi. Luonto määrittelee elämän.

Juhani Vuorisalmi nyökyttelee vieressä. Hän kertoo, miten heidän kullankaivuuporukassa oli eräs mies, joka kyseli aina iltaisin, että josko lähdettäisiin baariin.

– Ivaloon oli 70 kilometriä. Eihän sinne lähdetty, hän nauraa.

– Mutta jos on syntynyt sellaisessa ympäristössä, niin tekee mieli baariin. Jos taas on syntynyt Vehmaalla, kaipaa Vehmaalle.

Heli Sammaliston teoksiin ja Irjalan kyläkouluun voi tutustua torstaina 1.7. kello 11–14.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here