Linnunpojat päivähoidossa

0
Haahkat hoitavat myös sukulaistensa poikasia.

Nyt eletään linnunpoikasten aikaa. Usein ihmisiä hämmentävät erikoiset lintuperheet. Koskeloemoa voi seurata jopa 40 untuvikkoa, paljon enemmän kuin se on voinut itse munia. Toisaalta haahkoilla poikasten seurassa voi olla neljä tai viisi aikuista lintua. Selvästi linnut siis hoitavat muitakin kuin omia jälkeläisiään, mutta miksi?

Jos ajattelee luontoa pelkkänä eloonjäämistaisteluna, jossa vahvimmat ja itsekkäimmät menestyvät, ei tällaisessa käyttäytymisessä näytä olevan paljonkaan järkeä.

Ihan näin yksinkertainen – tai julma – luonto ei kuitenkaan ole. Näennäisestä epäitsekkyydestä on usein hyötyä, ja siksi evoluutio on suosinut sitä.

Esimerkiksi koskelonpoikasten kuolleisuus on korkea. Mitä enemmän poikasia parvessa on, sitä paremmat ovat kunkin yksittäisen poikasen selviytymismahdollisuudet, kun peto iskee. Yksi kolmestakymmenestä on pienempi riski kuin yksi kolmesta.

Niinpä koskeloemon omat poikaset ovat sitä paremmassa turvassa, mitä enemmän se onnistuu haalimaan ympärilleen muiden naaraiden jälkeläisiä.

Haahkoilla on puolestaan eräänlaisia päiväkoteja. Kaikki haahkat hyötyvät, kun poikaset kootaan yhdeksi suureksi parveksi, jota emolinnut vartioivat yhdessä.

Sukulaisuudellakin on väliä. Jos ajatellaan, että eläimet pyrkivät varmistamaan omien geeniensä säilymisen seuraaviin sukupolviin, tehokkain tapa on lisääntyä itse. Toiseksi parasta on kuitenkin auttaa omia lähisukulaisiaan lisääntymään.

Samalla saarella pesivät haahkanaaraat ovat usein toistensa siskoja, serkkuja ja tätejä. Niinpä linnut, joiden oma pesintä on syystä tai toisesta epäonnistunut, liittyvät usein päiväkotien henkilökuntaan hoitamaan sukulaislapsiaan.

Suomen eläimistä esimerkiksi pyrstötiaisilla, ketuilla ja etenkin susilla on tavallista, että jo aikuiset jälkeläiset auttavat pikkusisarustensa kasvatuksessa. Näin nuoret saavat arvokasta kokemusta ennen kuin yrittävät itse vaativaa lastenkasvatusurakkaa.

Eläimet eivät tietenkään tietoisesti laskeskele omien geeniensä etua yhtään sen enempää kuin useimmat ihmisetkään. Niiden käyttäytyminen on yhdistelmä tunteita, vaistoja ja opittua kokemusta. Siksi eläimet joskus toimivat myös oman etunsa vastaisesti.

Esimerkiksi poikasensa menettäneellä eläimellä voi olla voimakas tarve hoivata. Silloin se voi hyvin adoptoida ei-sukulaisen tai jopa aivan eri eläinlajia olevan poikasen. Tällaisiakin havaintoja voi tehdä, jos luonnossa kulkee silmä tarkkana.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here