Niiden, jotka vähättelevät ministerien tai kansanedustajien työtä, pitäisi päästä seuraamaan edes yhtä poliitikon työpäivää. Jos liukuhihnan äärestä tai linja-auton ratin takaa ei lähdetä vessatauolle kun huvittaa, niin ei sellaista vapautta ole suotu ministereillekään.
Saarikon vierailu Vakka-Suomessa alkoi Himoisten lahdella, jossa hän kävi seuraamassa Vehmaan vesistöjenhoito- ja suojeluyhdistyksen uuden niittoveneen vesillelaskua. Sieltä mustalla autolla Uudenkaupungin Pakkahuoneelle, jossa ministerille tarjottiin munkkikahvit, mutta siinä samalla hän sai tiiviin raportin Uudenkaupungin työvoimatarpeesta, asukasluvun kehittymisestä, yritystoiminnan tilanteesta ja seutujunahankkeesta. Ministeri oli valmiina myös vastaamaan kaikkiin mahdollisiin kysymyksiin. Poikkeuksellisesti ministeri vieraili myös yksityiskodissa, kun hänet oli kutsuttu tutustumaan kalantilaisten Anne ja Pentti Siivosen taide- ja antiikkikokoelmaan. Kotivierailuun oli aikataulussa varattu 10 minuuttia. Sieltä Mattilan tilalle, jossa ministerille esiteltiin vielä kupari-, vakka- ja talonpoikaisesineitten kokoelmia.
Sen jälkeen hiekkatie pöllyten kohti Laitilaa, jossa Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan toimitusjohtaja Rami Aarikka, yrittäjien puheenjohtaja Jarno Helistölä ja kaupunginjohto jo odottivat ministeriä kelloa vilkuillen. Ministeri myöhästyi pari minuuttia.
Ilta päättyi Kasitorille, jossa Saarikko oli keskustan vaalitilaisuuden odotettu vieras. Tilaisuuden hän aloitti vartin puheella paperiin katsomatta.
Ministerin työpäivä päättyi iltaysin uutisten aikoihin ja päivä oli alkanut jo varhain aamulla, koska aikataulut niin vaativat. Harva kahden lapsen äiti tekee yhtä pitkiä työpäiviä. Poliitikkojen työ ei ole kepeää seurustelua, vaan jatkuvaa valppaana oloa ja asioista perillä olemista. Sosiaalisessa mediassa poliitikoilta vaaditaan suorastaan epäinhimillistä vuorovaikutteisuutta 24/7 ja sitten vielä ihmetellään, mihin poliitikot tarvitsevat avustajia.
Teija Uitto