Yhten vuan ol semne päätösjumalanpalvelus, ettei laulettu ollenka suvivirt, ol joku afrikkalainen teema. Mä oli 9. luaka valvoja, ja ikä jaoin toristuksi, nii harmitteli stä, ettei heijä viimesen koulpäivänäs veisattu suvivirt. Se o opettajal muutenki hiuka haikkia päiv, kosk se luakka hajantu ja o ikän ko jäähyväste aik. Mutt kuulkast, nämä ihana nuare nousiva seisoma ja laulova opettajal suvivirre. Kyll ol vaikki pirätel itkuas, ol se niin pali raarist.
Ain ol yht haikkia, ikä yläaste viimene luak taik abiturienti läksivä. Heijän kanssas ol olttu paljo yhres, hyväs ja pahas. Sit yht´äkki ne ova akuissi. Kakolas ei stä onkelma ollu niin pali, kosk tiäs, ett muutama vuaren peräst ne kyll tuleva takasi.
Meit vanhoi o syytetty siit, ett me ajatella Viikassi tuntel eikä järjel. Kyll vaan paikkas pitä, ja kyll sit vaan pahalt tuntu, ikä kaik puu, puska ja kallio o tasotettu ja ensmäne sein kaatu.
Mahtak ollenka ol viisast laitta kaikeikkäse lapse yhtehe. Ja kyll aika mones haastattelus piänte laste vanhemma ova sanon, ett ova valinnu asuinpaikkas sen perustel, ett lähel o suhtellisen piän ja turvallise olonen koulu. Mitä enemmä o oppilai, nii sen vaikkiamppa opettajatte o oppi tuntema oppilas ja valvoma heijä turvallisuuttas.
Mutt virkamiähe ova asia virkavastul esitelly, pedagokiika eritysiasiantuntija o lasuntos antan ja kaupunkin talourest vastuus oleva valtuutetu ova asia hyväksyny, niin kyll maar se sit vaa hyväks o. Olen maar kuitenki ilone, ett oli oppilan ja opettajan semsse aikka, ikä viäl tunnettin toisen
Ja sanota mitä sanota, niin kyll se uus pytink o ennemminki kauhistus kon kaunistus.
Tätä miält o ainaki,
Yks flik