Nes sanova muute, et ”toiki o nys sit nii olevinas, ko o vähä aikka muuhal ollu, ete os enä ihmisten kiältäkä puhella”. Mut ko sitä siin sit vähä aikka kuulustele ni alka se kiäl taas hika ittelläki taipuma, jos ei nyi ha nuuka samal taval, mut ymmärämä ruveta. Ja tunnusta täyty, etei missä sen paremppa paikkaka ol, kon koton, en ainaka ol löytän.
Valdemar Takaperko