Palomies on minuutissa valmis matkaan

0
Palomiehet harjoittelevat tulipalojen sammuttamista esimerkiksi savusukelluskontissa. Kuva: Varsinais-Suomen pelastuslaitos

Hälytyksen tullessa pärähtävät paloaseman pillit soimaan kaiutinlaitteiston kautta. Samalla aseman käytäviin ja tiloihin syttyvät hälytysvalot. Ensitiedot hälytystehtävästä saapuvat henkilöstön virve-puhelimiin eli viranomaisverkoissa oleviin laitteisiin sekä matkapuhelimiin tekstiviestitse.

Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen Uudenkaupungin paloaseman palomiehet saattavat olla missä päin tahansa kolmikerroksista rakennusta. Heillä on minuutti aikaa saapua kalustohalliin ja pukea palomiehen varusteet yllensä. Minuutissa suoriutuminen on palomiehille kunnia-asia, mutta työturvallisuussyistä juosta ei saa. Paloauto lähtee vielä saman minuutin kuluessa hallista ja käynnissä oleva tehtävä kuitataan autossa olevalla tilatietonapilla.

Tämä sama toistuu Uudenkaupungin paloasemalla välillä useamman kerran päivässä. Paloasema nimittäin hoitaa noin 400 tehtävää vuodessa. Yleisimmät tehtävätyypit ovat automaattisen paloilmoitinlaitteen hälytykset, ensivastetehtävät ja liikenneonnettomuudet. Vuosien saatossa perinteisten rakennuspalojen määrä on pienentynyt.

Uudenkaupungin ympärivuorokautisen paloaseman asemamestari on Jarkko Aaltonen. Aaltosen vastuulle kuuluu myös Laitilan päiväpaloasema sekä Uudenkaupungin alueen 12 sopimuspalokuntaa eli VPK:ta.

– Karkeasti sanottuna jako menee niin, että asemien sisällä minä vastaan asioiden ja arjen sujuvuudesta ja kun vuoro lähtee hälytykseen tai harjoituksiin, niin vastuu on vuorossa olevalla paloesimiehellä, Aaltonen summaa.

Paloasemalla operatiivinen väki eli palomiehet työskentelevät 24 tunnin työvuoroissa. Aktiivityöaika on 12 tuntia eli kello 8–20. Kello 20–8 on puolestaan valmiustyöaikaa, jonka aikana palomiehillä on lupa esimerkiksi levätä.

Kiertävää työvuoroa tekee neljä jaosta. Palomiehellä on siis kaksi vuorokauden mittaista työvuoroa viikossa.

–Operatiivisessa vuorokauden mittaisessa työvuorossa on paloesimies ja 3–5 palomiestä. Pääsääntöisesti jokaiseen hälytykseen lähtee koko operatiivisen puolen väki. Paloesimies päättää mukaan otettavan kaluston aina tehtävän ja vuorovahvuuden perusteella, vuodesta 2016 asemamestarina toiminut Aaltonen selventää.

Varttia yli kahdeksan aamulla käynnistyy koko Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen laajuinen etäkokous, jossa käydään läpi kaikkien alueen asemien työvoimatilanne, tehtävät ja harjoitukset.

– Jos näyttää siltä, että joltain asemalta puuttuu palomies, niin palomiehet vaihtavat tarvittaessa vuorokaudeksi asemapaikkaansa, Aaltonen kertoo.

Palomiehille jaetaan vuoron alussa tehtävät. Silloin selviää, kuka toimii esimerkiksi auton kuljettajana tai savusukeltajana.

– Jokainen tarkistaa aamulla omat varusteensa ja siirtää ne oikealle paikalle. Kaikessa toiminnassa on koko ajan huomioitava, että hälytys voi tulla milloin tahansa ja minuutissa on lähdettävä matkaan, Uudenkaupungin paloaseman paloesimies Mika Juvonen lisää.

Jokaisessa työvuorossa on henkilöitä, joilla on pätevyys kuljettaa myös puomitikasautoa. Puomitikasauton pääasiallinen tehtävä on ihmisten pelastaminen korkealta, mutta sitä voidaan käyttää myös apuna sammutustehtävissä.

Palomiesten onkin harjoiteltava jatkuvasti, jotta kaikkia asemalla olevia ajoneuvoja ja laitteita pystytään tositilanteessa käyttämään tehokkaasti.

– Perustehtävien lisäksi Uudenkaupungin asemalla on useita erikoisosaamista vaativia toimintoja. Näitä ovat muun muassa vesisukellus- ja meritoiminta, öljyn- ja muiden vaarallisten aineiden torjunta. Ja sitä puomitikasautoakaan ei ole kaikilla asemilla, Juvonen listaa.

Juvosen mukaan Uudessakaupungissa on maakunnan mittakaavassa laaja tehtäväkenttä ja paljon kalustoa.

– Asemamme toiminta-alue on laajuutensa vuoksi haasteellinen, koska toimimme maalla, merellä ja pinnan alla, Juvonen kertoo.

Esimerkiksi Uudenkaupungin paloaseman alueeseen kuuluvaan Kustavin Vuosnaisiin matka on 57 kilometriä ja raskaan hälytysajoneuvon matka-ajaksi voidaan laskea minuutin kilometriä kohden. Tähän päälle on vielä huomioitava lossimatka.

– Etäisyydet ovat pitkiä ja alueelta löytyy paljon saaristoa, joten kuntalaisten ja loma-asukkaiden omatoiminen varautuminen ovat tärkeitä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi alkusammutuskaluston hankkimista ja kiinteistöjen tarkkaa osoitenumerointia. Koordinaatit ovat varsinkin saaristossa elintärkeitä kiireellisen avun paikalle tulossa, Aaltonen korostaa.

Esimerkiksi Valmet Automotiven autotehtaan toiminnan laajuus ja Yaran lannoitetehdas tuovat pelastajille haastetta, jonka myötä kaupunkiin on annettu lisäresursseja.

–Reuna-alueilla työvuoron esimiehillä on suuri vastuu ja paloesimies joutuukin vastaamaan tehtävistä pitkään. Päivystävä palomestari nimittäin lähtee tehtäviin yleensä tunnin ajomatkan päästä Turusta, Aaltonen kuvailee.

Paloasemalla palomiesten päiväohjelmaan kuuluvat kaluston tarkastukset ja ylläpito, laitteiden huolto, kouluttautuminen, harjoitukset, ruokailu, lepo ja kuntoharjoittelu. Ugissa hoidetaan myös esimerkiksi alueen asemien paineilmalaitteiden ja letkujen huollot.

– Palomiehet joutuivat ennen joka vuosi kuntotesteihin. Nyt testiin joutuu kunnosta riippuen 1–3 vuoden välein. Testiin kuuluu lihaskunto-osuus, joka sisältää penkkipunnerrusta, jalkakyykkyä, istumaan nousua ja leuanvetoa. Näiden lisäksi aerobista kestävyyttä mitataan polkupyöräergometritestin avulla. Testissä mitataan myös palomiesten liikkuvuutta ja tasapainon hallintaa, Juvonen summaa.

Viimeisimpänä kuntotesteissä Ugin paloasemalta on käynyt palomies Kalle Niemi.

– Sain kuntotesteistä niin hyvän tuloksen, että seuraava testi on edessä vasta kolmen vuoden päästä. Täytynee tuoda työkavereille pullaa hyvän tuloksen kunniaksi, Niemi toteaa.

Niemi on haaveillut pikkupojasta lähtien palomiehen ammatista. Peruskoulun jälkeen hän kävi ammattikoulun putkiasentajalinjan ja armeijan, mutta auttamisen halu veti pelastusammatin pariin.

– Kalle on huolellinen ja tarkka palomies, joka hoitaa annetut tehtävät kunnolla loppuun asti, Juvonen kehaisee.

Juvonen on puolestaan pohjakoulutukseltaan ylioppilas. Armeijan jälkeen hän oli töissä muun muassa telakalla, kunnes pestautui puolen vuoden työharjoitteluun paloasemalle.

– Kymmenen vuoden palomiesuran jälkeen kävin alipäällystökurssin, Juvonen kertoo.

Palomiehiä koulutetaan sekä Kuopiossa että Helsingissä. VPK-taustasta saa hakuvaiheessa lisäpisteitä. Pääsykokeissa testataan fyysistä toimintakykyä ja psyykkisiä ominaisuuksia.

– Palomiehille tehdään myös fobiatestit. Jos hakijalla on esimerkiksi korkean tai ahtaan paikan kammo, niin se sulkee uran palomiehenä pois laskuista, Juvonen kertoo.

Fyysisen ja psyykkisen kunnon vaatimukset ovat kovia läpi työuran. Kunnostaan on huolehdittava jatkuvasti.

– Nuorille suosittelen myös toisen ammatin hankkimista tähän rinnalle. Ikinä ei tässä työssä tiedä, mitä seuraavaksi sattuu, joten on hyvä, että on olemassa myös vaihtoehto B, Juvonen vinkkaa.

Elokuvien ja tv-sarjojen paloasemilla syöksytään hälytysten tullen tankoa pitkin alempaan kerrokseen, mutta Ugin paloasemalla ei tankoa ole.

– Se on säästänyt väeltä monta nilkkaa, mutta portaita täällä kyllä riittää. Kaikki paloaseman ovet aukeavat kohti kalustohallia, joten se nopeuttaa reipasta tehtäviin siirtymistä, Aaltonen paljastaa.

Kun täysin varusteltu paloauto miehistöineen on lähtenyt matkalle, niin paloesimiehellä on vielä hetki aikaa hankkia hätäkeskuksesta lisätietoja tulevasta pelastustehtävästä. Hälytystehtävissä taistellaan aikaa vastaan ja varttikin on apua odottaville pitkä aika.

– Hälytys tulee meille usein jo siinä vaiheessa, kun hälytyskeskuksessa eli häkessä on linja auki numeroon 112 hätäpuhelun soittaneen kanssa. Matkan aikana suunnittelemme miehistön kanssa, miten tuleva tehtävä voitaisiin parhaiten hoitaa. Kohteeseen saavuttaessa tehtävä käynnistyy aina tiedustelulla, jossa selvitetään, mitä on tapahtunut ja mihin toimenpiteisiin ryhdytään, Juvonen kuvailee.

Osa tapahtumapaikalla olevista helpottuu, kun he näkevät, että ammattipelastajat saapuvat paikalle. Usein paloauton kanssa pihaan kaartaa myös ensihoitoyksikkö. Tärkeimpänä palomiehille on aina elävien olentojen eli ihmisten ja eläinten pelastaminen.

– Omaisuuden pelastaminen tulee vasta kolmantena, Juvonen lisää.

Varsinais-Suomen pelastuslaitoksella on koulutettu henkilöitä, jotka tukevat palomiesten mielenterveyttä kriisitilanteissa.

– Jälkibriiffausta voidaan järjestää traumaattisen työtehtävän jälkeen. Harvemmin työajatuksia tulee kuitenkaan vietyä kotiin asti, mutta tilanteissa, joissa on menetetty ihmishenkiä, voi olla välillä tarvetta jälkipuinnille, Juvonen toteaa.

Välillä palomiehet joutuvat tekemään töitä, joita ei ihan ensi kuulemalta edes uskoisi.

– Kerran kävimme esimerkiksi sukelluspuku päällä hävittämässä ampiaispesän talon seinien välistä, Juvonen paljastaa.

Palomiehet ovat vuodesta toiseen valtakunnallisen median julkaisemien ammattien arvostuslistausten kärjessä. Juvonen on ylpeä asemansa palomiehistä ja heidän ammattitaidostaan.

– Palomies on se, joka tulee auttajana siinä vaiheessa paikalle, kun muut eivät enää voi tilanteelle mitään, hän summaa.

Fakta
Uudenkaupungin paloasema

Kaupungin palolautakunta kysyi vuonna 1935 VPK:lta, että ottaisiko se sammutustoimen täysin vastuulleen.
VPK laski, että kaupunkiin tarvittaisiin kolme vakinaista palomiestä sekä seitsemän miestä kesäisin sunnuntaivartiointiin.
Kaupungin yleinen palokunta lopetti elokuussa 1936 toimintansa.
Palomiesten paikat laitettiin hakuun sanomalehti-ilmoituksella.
Neljäs ja viides vakinainen palomies palkattiin 1946.
Parin vuoden aikana miehistö kasvoi useammalla henkilöllä.
Palopäällikkö, palokersantti, vanhemmat ja nuoremmat palomiehet palkattiin kaupungin päätoimisiksi viranhaltijoiksi.
Vuoden 1955 jälkeen heidän palkkansa ei kuulunut enää VPK:n talousarvioon.
Kaupunki otti palomiehet ja pelastustoiminnan hoitoonsa vuonna 1956.
Palolaitos toimi vuoteen 1982 VPK:n talossa torin ylälaidalla.
Nykyinen asema valmistui 1982 ja toiminta muutti siihen 1983.
Varsinais-Suomen pelastuslaitos käynnisti toimintansa vuonna 2004.
Operatiivisella puolella Ugin paloasemalla on yhteensä 24 henkilöä neljässä työvuorossa.
Päivävuorossa ovat myös asemamestari, johtava palotarkastaja ja kolme palotarkastajaa.
Alueen sopimuspalokuntia ovat Kustavi, Taivassalo, Vehmaa, Vehmaan Rautila, Mietoinen, Mynämäki, Mynämäen Karjala, Laitila, Pyhäranta, Pyhämaa, Uusikaupunki ja Lokalahti.
Laitilassa on päiväpalomiesten lisäksi toimenpidepalkkainen palokunta PVPK.
Tilastojen mukaan eniten Ugin paloaseman apua tarvitaan torstaista lauantaihin.
Tyypillisin aika hälytykselle on puolen päivän, iltapäiväkolmen tai iltakuuden jälkeen.
Eniten hälytyksiä tulee toukokuusta syyskuulle.
Lähde: Varsinais-Suomen pelastuslaitos ja palomestari evp Jouni Arvonen

Ugin varusteina myös kolme alusta ja öljyntorjuntavarustus

Kolme merikelpoista alusta, useamman tallin verran meripelastusvälineitä ja kilometreittäin öljyntorjuntapuomia. Myös nämä kuuluvat Varsinais-Suomen pelastuslaitoksen alaisen Uudenkaupungin paloaseman työvälineisiin.

Suurin aluksista on nimeltään Kustaa Aadolf ja sillä lähdetään liikenteeseen muun muassa öljyntorjuntatehtäviin. Aluksen kannelle mahtuu tarvittaessa pari sataa metriä raskasta öljyntorjuntapuomia.

– Aluksen kantavuus ja kannen tila on suunniteltu juuri öljyntorjuntatehtäviä varten. Kustaa Aadolf on merikelpoisin kaikista aluksistamme ja sen kannella kulkee mukana myös pieni nosturi, Uudenkaupungin paloaseman paloesimies Mika Juvonen kertoo.

Kustaa Aadolfin huippunopeus on 18 solmua ja sen pikkusisaren eli paloaseman toiseksi suurimman aluksen, Eleonooran, huippunopeus on 25 solmua.

– Mukaan lastatun kaluston ja miehistön määrä tosin pudottaa alusten nopeutta, Juvonen huomauttaa.

Eleonoora on isoveljeään selkeästi ketterämpi käsitellä ja alus nopeampi saarien välissä puikkelehtimiseen.

– Eleonooralla pääsee myös pieniin mökkilaitureihin kiinni. Kustaa Aadolf ei sovellu siihen, koska se on niin suurikokoinen ja painava, Juvonen selventää.

Eleonooran sisällä on kiinteä paaripaikka, joten sitä voidaan käyttää myös sairaankuljetustehtäviin.

– Eleonooralla sairaankuljetuskeikalle lähtee yleensä kaksi palomiestä ja kaksi sairaankuljettajaa, Juvonen lisää.

Sekä Kustaa Aadolfissa että Eleonoorassa on molemmissa kiinteä palopumppu, jonka avulla sammutusvesi pumpataan merestä.

– Molemmissa kulkee mukana myös pieni määrä sammutuskalustoa, mutta joka tehtävälle lastataan vielä tehtäväkohtaiset varusteet mukaan, Juvonen kuvailee.

Paloaseman rantahallissa, tai suulissa, niin kuin he itse tilaansa kutsuvat, on myös pienempi apuvene, jota voi käyttää esimerkiksi öljypuomien laskutilanteessa vaikkapa ankkuroinnin hienosäätöön.

– Veneen koko on laskettu sen mukaan, että sillä mahtuu myös juuri ja juuri makean veden altaan sulkuporttien läpi. Tosin silloinkin veneestä on kaadettava korkeat valokaaret ja pulpettiosa ennen läpikulkua, Juvonen sanoo.

Lähialueen rannikkokaupunkeihin verrattuna on Uudessakaupungissa Juvosen mukaan mittava ja laadukas meripelastus- ja öljyntorjuntakalusto.

– Tosin suurempaan meriliikenneonnettomuuteen lähtevät kaikki lähialueiden meripelastajat. Esimerkiksi viime kesänä, kun Viking Linen Amorellalla oli pohjakosketus Maarianhaminan edustalla, niin meidänkin alus ja henkilöstö olivat siellä avustamassa, Juvonen kertoo.

Aluksiin tarvitaan ajolupa samalla tavoin kuin tieliikenneajoneuvoihin. Veneen rekisterimääräyksissä kerrotaan, minkälainen miehistö sen operoimiseen tarvitaan.

– Esimerkiksi Kustaa Aadolfissa on oltava joku, jolla on kuljettajakirja. Lisäksi tarvitaan vähintään kansimies ja koneenhoitaja. Eleonoorassa riittää kuljettaja ja kansimies, Juvonen sanoo.

Koko työvuoro on aina mukana meritoimintaharjoituksissa, oli heillä alusten pätevyyskirjoja tai ei.

– Myös vesisukeltajille on omat koulutusvaatimuksensa. Jokaisen palomiehen on kuitenkin pystyttävä toimimaan pintapelastajana ja siihen koulutus saadaan jo pelastajakurssilla, Juvonen summaa.

Pelastuslaitoksen koko kalusto tarkistetaan kolmen viikon välein. Juvosen mukaan työ on tärkeää, mutta se vie myös paljon aikaa.

– Venekaluston tarkistamisessa menee helposti koko päivä. Onneksi meidän veneemme ovat suulissa katon alla suojassa sään vaikutuksilta, jolloin ne pysyvät hyvässä kunnossa, hän lisää.

Samassa suulissa säilytetään myös pelastuslaitoksen öljyntorjuntakalustoa. Järeää öljyntorjuntapuomia on useita kontillisia ja yhteen konttiin mahtuu puolen kilometrin verran puomia.

– Öljyhän on vettä kevyempää eli se nousee pinnalle kellumaan. Järeissä oranssin värisissä puomeissa on alaosassa kettinkiä painona ja yläosassa on kellukkeet. Puomit ankkuroidaan merenpohjaan isoilla rengasankkureilla, jotta ne pysyvät oikealla paikalla tuulesta ja veden virtauksesta riippumatta, Juvonen kertoo.

Juvosen mukaan puomin mereen lasku on huomattavasti nopeampi ja miellyttävämpi työ kuin puomin nosto.

– Puomi on öljyinen, liukas ja painava, joten nostotyö vie aikaa ja on raskasta.

Kustaa Aadolfiin on mahdollista asentaa myös laitakerääjät. Kyseessä on laitteisto, jonka avulla veden pinnalla olevaa öljyä voidaan kerätä talteen. Laitteistoon kuuluvat aluksen sivuille kiinnitettävät ohjauspuomit, jotka ohjaavat vesi–öljyseosta pyöriville harjoille. Harjat poimivat öljyn talteen niiden välistä virtaavasta vedestä.

– Sen jälkeen öljy voidaan pumpata talteen säkkeihin. Laitteistoa voidaan käyttää kuitenkin vain tilanteessa, jossa öljyä on vedessä huomattavia määriä. Ohuen öljykalvon takia laitteistoa ei oteta käyttöön, vaan silloin mietitään jokin muu ratkaisu asian ratkaisemiseksi, Juvonen täsmentää.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here