Suzana ja Bojan rakastavat Uuttakaupunkia

0
Suzana Gavric ja Bojan Sarcevic pitävät Uudestakaupungista erittäin paljon.

Suzana Gavric ja Bojan Sarcevic muuttivat Uuteenkaupunkiin kolmisen kuukautta sitten. Suzana on erittäin ihastunut uuteen kotikaupunkiinsa ja Bojankin näkee sen nyt aivan eri valossa kuin reilu kymmenen vuotta sitten.

– Tulin koripalloilijaksi Uuteenkaupunkiin 18-vuotiaana vuonna 2006 yhdessä Ognjen Kuzmicin kanssa. Ympyrät olivat silloin pienet, Pohitulli, kauppa ja kämppä. En juuri tutustunut kaupunkiin niiden ulkopuolella.

Tarina kertoo, että ensimmäisen talven urheilijat Bojan ja Ogi elivät pääosin suklaalla. Bojan ei ihan kokonaan tarinaa allekirjoita, mutta myöntää, että kun kumpikaan heistä ei osannut kokata, niin ravinto saattoi olla yksipuolista.

Viiden Korihait-kauden jälkeen Bojan pelasi kaksi vuotta Kotkassa ja sitten kahdeksan vuotta Kauhajoella. Kauhajoella hän voitti kaksi Suomen mestaruutta ja viime keväänä hopeaa.

Koripallouransa aikana hän on saanut myös useita henkilökohtaisia kunnianosoituksia ja rikkonut ennätyksiä. Tuleva kausi tulee siis olemaan Bojanin 16. kausi Korisliigassa ja 700 pelin rajapyykki lähenee.

Suzanan Bojan tapasi kymmenkunta vuotta sitten ollessaan käymässä kotiseudullaan. Suhde syveni ensin etäsuhteena, kunnes Suzana muutti Kauhajoelle vuonna 2016.

–En tiennyt Suomesta aiemmin juuri muuta, kuin mitä koulussa kerrottiin. Bojan sitten kertoi, mutta kun saavuin tänne, niin kaikki oli vieläkin hienompaa ja mukavampaa, mitä olin ajatellut, Suzana sanoo.

Hän kävi Kauhajoen aikana töissä Vaasassa ja keväällä siirtyi autotehtaalle projektikoordinaattoriksi. Koronan vuoksi alkukuukaudet ovat sujuneet etätöissä, joten varsinainen tuntuma itse tehtaaseen ja työkavereihin on vasta muodostumassa.

– Balkanilla on sellainen käsitys, että suomalaiset ovat tuppisuita ja vetäytyneitä, mutta se ei pidä alkuunkaan paikkaansa, Suzana sanoo ja Bojan vahvistaa.

Suzanaa ei myöskään Suomen talvi ja lumi pelota, Bojanin mukaan hän päinvastoin tykkää, mitä kovempi talvi on. Syksyn pimeys on ikävää, mutta toisaalta parasta rentoutumista on kuunnella sateen ropinaa.

– Ja merestä pidän erityisesti. Opiskelin merenrantakaupungissa ja kävin siellä usein rannalla ja samoin täällä kuljeskelemme usein meren rannalla.

Suomen kieli sujuu molemmilta erinomaisesti ja keskinäiset naljailunsakin he käyvät suomeksi.

Koripallo on Bojanin intohimo. Treenien ja omien pelien lisäksi hän käyttää paljon aikaa katsellen pelejä eri puolilta maailmaan. Joskus menee läppärin kanssa huomaamatta koko yö.

– Bojanilla on ensin koripallo, sitten koripallo, ja sitten koripallo ja sitten ehkä tulen minä, Suzana nauraa, mutta toteaa ymmärtävänsä.

Bojan ei suoraan järjestystä kiellä, mutta katsoo Suzania sen näköisenä, että tämä tulee ainakin kolmantena, jos ei ihan toisena. Suzana harrasti itse yleisurheilua, paraatilajina oli 800 metrin juoksu, mutta urheilu jäi, kun yliopisto-opinnot alkoivat. Koripalloa hän kertoo kokeilleensa Kauhajoella, mutta siitä ei tullut mitään. Tästä asiasta Bojan on ehdottomasti samaa mieltä. Nykyään Suzana käy säännöllisesti kuntosalilla.

Bojan sanoo, että vaikka oma peliura ei lähtenytkään käyntiin, niin Suzanasta on tullut hyvä lajin tuntija ja he katselevat useinkin pelejä yhdessä.

Suzanna käy myös katsomassa Bojanin kotipelit, sillä Bojanin mukaan ”hänellä ei ole muuta vaihtoehtoa.”

– Jännitän tietenkin peliä, mutta toisaalta pelottaa koko ajan, että Bojanille tai jollekulle muulle sattuu jotain, koripallo on kuitenkin vauhdikas peli.

Viime kaudella ei peleihin tosin päästetty katsojia ja se oli harmi. Vieraspeleissä Suzana on aiempina kausina ollut Lapualla ja sitten joissakin mitalipeleissä.

Bojan teki Korihaiden kanssa kolmen vuoden sopimuksen ja on senkin jälkeen valmis jatkamaan, jos seura on kiinnostunut, eikä mitään yllättävää satu. Jos seuraa ei kiinnosta, niin muualle hän ei enää aio lähteä pelaamaan, vaan haluaa päättää peliuransa Korihaissa. Peliuran jälkeiset suunnitelmatkin ovat jo valmiina.

– Olen opiskellut monta vuotta yliopistossa, ja kun pääsen rajoitusten jälkeen Bosniaan, teen vielä lopputyön ja valmistun liikunnan opettajaksi. Oman pelaajauran jälkeenkin aion jatkaa koripallon parissa, erityisesti valmentaminen kiinnostaa. Vielä en ole varsinaisia valmennuskursseja suorittanut, mutta ne ovat mielessä.

Korihaiden treenit tulevaa kautta varten ovat jo menossa, tällä hetkellä treeneissä käy Bojanin lisäksi omat junioripelaajat, mutta kauden lähestyessä mukaan tulevat muut kotimaiset ja ulkomaiset vahvistukset.

– Minä todella halusin tulla tänne pelaamaan. Tiedän, että Korihailla on viime vuosina ollut vaikeaa, mutta uskon, että nyt olemme menossa kohti parempaa ja haluan olla siinä mukana parhaani mukaan. Meillä on halua ja potentiaalia, mutta hetkessä ei tapahdu mitään.

Korihaihin tulolla Bojan hakee myös uutta motivaatiota kahdeksan Kauhajoki-vuoden jälkeen ja sitä onkin löytynyt. Treenaaminen maittaa ja menestymisen nälkä on tallella.

Ensimmäiset kuukaudet Uudessakaupungissa Suzana ja Bojan ovat käyttäneet tutustumalla kaupunkiin ja lähiympäristöön. Viimeksi he kiersivät Saariston rengastien ja nauttivat kovasti maisemista ja tunnelmasta.

Aiemmasta asumisestaan Uudessakaupungissa Bojanille ei juuri muuta jäänyt mieleen kuin keskusta, joten tutustuminen on ollut molemmille samanlainen seikkailu.

– Olen tavannut muutamia vanhoja pelikavereita ja silloisen joukkueen taustahenkilöitä ja kyllä kaupungilla on joku Korihait-kannattajakin tuntenut.

Kauhajoella Suzana ja Bojan saivat myös paljon ystäviä koripallopiirien ulkopuolella ja osa ystävistä on jo käynyt ihastelemassa Uuttakaupunkia.

Erityinen toive Suzanilla ja Bojanilla on koronan laantuminen. Elämä palautuisi normaaliksi ja Suzana pääsisi taas kannustamaan Bojania peleihin. Bojan puolestaan sanoo, että tyhjille katsomoille pelaaminen ei ole sama kuin yleisön edessä.

– Fanien pauhu antaa energiaa, vaikka yksittäisiä huutoja ei kuulekaan, sillä olen kentällä niin keskittynyt peliin.

Hän toivoo myös, että kannattajat löytävät tiensä ensi kaudella Pohitulliin samaan tapaan kuin reilu kymmenen vuotta sitten.

Jussi Arola