Vatsakarvat viistäen Vanhalle kirkolle

0
Liinan ja Lillin ensikohtaamisella ei kainostella. Ensin haistellaan peräpäät ja sitten remutaan.

Olen some-julkkis Lilli mäykkytyttö. Mulla on oma Facebook-tili, jossa on noin kuusi seuraajaa. Sen vuoksi ne varmaan paikallislehdestä pyysivät, että kuvaaja pääsisi hännilleni aamulenkille.

Lenkille piti lähteä Aliseltakadulta. Kuvaaja kellotti aikaa, koska jostain kumman syystä lenkin piti kestää täsmälleen 15 minuuttia. Huvittavan lyhyt lenkki. Yleensä käpyttelen Käätyjärven ja Ruokolanlahden ympäristöä. Lenkkiin menee helposti tunti, jos toinenkin, kun pitää laskea järvien sorsat ja nokikanat. Ne muuten pitävät kummallista ääntä. Minuun iskee hirveä halu pulahtaa veteen ja uida ne kiinni. Kerran sitä yritinkin, mutta en sitten ollut ihan Ida Hulkko. Kelasivat minut talutushihnalla järvestä ylös kuin hauen heittouistimella, ja ne sorsat selvästi nauraa rätkättivät.

No sinne Alisellekadulle. Lähtöviiva oli siis toimituksen ovella ja siinä oven pielessä sojotti kukkia ruukussa. Nappasin ruukusta yhden orvokin, kun ne tv-kokit väittävät orvokin olevan jotain gourmettia, mutta kyllä ne puppua puhuvat. Maistaisivat ydinluuta, niin tietäisivät, mikä on herkkua.

Sitten mentiin. Jalkakäytävällä ei näkynyt ensin mitään kiinnostavaa. Yhden valotolpan nuuskutin ja sen oli selvästi jokin uros juuri merkannut. Tultiin risteykseen ja ei moro, kadun toisella puolella oli lähes sukulainen! Lähdin sitä sitten moikkaamaan.

Leidi esittäytyi Liinuksi. Sillä oli sellaista curly girl -kiharaa, mutta kyllä sen karvan alta erotin, että mäyrinkäinenhän se on. Punahousuinen rouva sieltä narun päästä kertoi, että Liinu on mäyräkoira –  coton de tuléarian -cocktail. Liinun kanssa siinä aikamme riehuttiin.

Remuamisesta tuli jano ja hörppäsin vettä lätäköstä. Sitten pyyhälsin kohti Vallilanmäkeä. Vanhan kirkon nurmikolla oli Taraxacum officinale eli voikukka. Haukkasin sen mennessäni. Kape Aihiselle ja Harri Syrjäselle terveisiä, että kyllä maatiaisvoikukka voittaa maultaan ne fiinit orvokit.

Haistelin sen kirkon vierusnurmikon. Nurmikolla oli yön aikana selvästi juossut rusakko. Kuvaaja väitti, että niitten jälkien tuoksutteluun kului viisi minuuttia. Minkähän vuoksi nuo ihmiset mittaavat aina aikaa? Sanoohan japanilainen sananparsikin, että ihaile kirsikkapuun kukkia nyt –  myrskytuuli saattaa tempaista ne yön aikana mukaansa.

Haistelin sitä nurmikkoa vielä pari minuuttia ja annoin kuvaajan huokailla. Vartti tuli sitä nuuhkiessa täyteen.

Teija Uitto

Lilli mäykkytytön varttilenkin pituudeksi tuli 780 metriä, tassuttelunopeus oli noin 3,5 kilometriä tunnissa. Kuvaajan Sports trackeriin kertyi 1400 askelta, mäykyn kahdella käpäläparilla askelia kertyi yli 10 000.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here