Torimyyjät ovat varhain liikkeellä ja ensimmäiset asiakkaat tarkastelevat näiden tuotteita jo kolmelta. Kauppa ei näin varhain kuitenkaan vielä juuri käy, vaan moni varaa itselleen istumapaikan lavan edustalta.
– Yleensä alkuillasta ihmiset liikkuu ja katselee, loppuillasta vasta ostelee, kertoo torille omia puutöitään myymään tullut Paavo Takalo .
Eläkkeelle jäänyt Takalo kertoo valmistavansa puutöitä omassa autotallissaan. Talvet kuluvat rattoisasti vanhan ladon seinää tai uppopuuta työstäessä, ja mies pysyy samalla pois sohvan pohjalta.
Takalon puutuotteiden lisäksi torilla myydään muun muassa mansikoita, vihanneksia, vanhoja tavaroita ja erilaisia käsitöitä, kuten villasukkia. Neljältä Pakkahuoneen tori on tupaten täynnä. Gröniä odottamassa on erityisesti ikäihmisiä, mutta myös nuorempaa yleisöä. Ilman bändiä esiintymään saapunut laulaja otetaan hyvin vastaan, ja ennen pitkää musiikin tahtiin tanssahtelee niin osa yleisöstä kuin myyjistäkin.
– Ehdottomasti tultiin kuuntelemaan Eino Gröniä, hän on meidän äijä, naurahtaa Tuula Salminen .
– Kesäisillä, iloisilla mielillä me tässä ollaan. Ihanaa, että Uudessakaupungissa on alettu järjestämään näitä tapahtumia. Ennen ei tapahtunut juuri mitään, Maija Toivonen muistelee Oili Saustin kanssa.
Kaksi taukoa pitävältä Gröniltä kuullaan niin omia, kuin muidenkin esittäjien kappaleita, kuten Buona Sera , Tango D´Amore ja Tien kuningas . Laulaja myi esiintymisensä yhteydessä myös elämänkertojaan. Hän kertoo pitäneensä Pakkahuoneen torilla esiintymisestä, ja laulaneensa vähän yli suunnitellun aikataulunsakin.
– Täällä on erittäin hyvät järjestelyt ja hyvä yleisö. Pidän myös Uudenkaupungin merellisyydestä, kuvaili jo useamman kerran kaupungissa esiintynyt Grön.
Miehen suunnitelmissa oli runsaasti keikkoja kesälle. Seuraavaksi matka oli jatkumassa Saloon. Tarkoituksena olisi myös palata ensi kesänä Uuteenkaupunkiin.
– Tämän tyyppistä musiikkia ei pääse niin usein kuulemaan, Grön pohti syytä kuulijoidensa määrälle.
Mari Ilmanen ja Maija Laivo myivät iltatorilla vihanneksia ja herneitä. He saivat lavan vierestä yhden viimeisistä myyntipaikoista.
– Tosi kiva täällä on nähdä ihmisiä, ensimmäistä kertaa myymässä ollut Ilmanen sanoo hyväntuulisena.
– Tuntuu, että ihmiset kiertää vähän kaukaa, kun meillä ei ole mansikoita. Mutta herneitä menee, Laivo kertoo.
Erika Boström osui iltatorille sattumalta. Hän tuli tervehtimään ystäväänsä neljän vuoden jälkeen. Tapaamispaikaksi oli sovittu Pakkahuoneen tori.
– Illasta ostan ehkä jotain, Boström toteaa.
Moni on liikkeellä koko perheen voimin. Heihin lukeutuu myös kesäasukas Heikki Rautvuor i, joka oli saapunut tyttärensä perheen kanssa veneellä paikalle. Vaimo matkasi pyörällä.
– Täällä on lapsille paljon nähtävää. Tänne voi tulla vaikka katsomaan, ei välttämättä tarvitse ostaa mitään, torilla usein vieraileva Rautvuori kertoo.
– Huvila-asukkaat ovat tyytyväisiä, että täällä on kiinnittymislaitureita, hän lisää.
Ihmisjoukko harvenee Grönin esityksen jälkeen. Moni jää kuitenkin katsomaan vielä Uudenkaupungin kuvataideyhdistyksen kanssa yhteistyössä järjestettyä Sheriff Akanden muotinäytöstä. Mallit esittelevät värikkäitä, afrikkalaisvaikutteisia asuja yksi kerrallaan. Trubaduuri Mikko Itäranta kertoo vaatteista humoristiseen tyyliinsä ja myös muotisuunnittelija Sheriff Akande saapuu itse hetkeksi lavalle. Lavan takana myydään esillä olleita vaatteita, ja moni käykin niitä katsomassa.
– Sheriff kysyi, lähdenkö mukaan, jos hän järjestää muotinäytöksen. Tulin mielelläni, mallina toiminut Matias Jurko kertoo englanniksi Mikko Itärannan soittaessa vielä lavalla.
Iltatoreja järjestetään heinäkuun ajan keskiviikkoisin Pakkahuoneen torilla.
