Ohjelmassa olivat perinteiset lasten onkikilpailu, kalantunnistuskilpailu, sokkosoutu, arvontaa ja vuoden pyhämaalaisen julkistaminen.
Sokkosoutu käytiin tällä kertaa kiikkerillä kumiveneillä. Soutajalla oli side silmillä ja kakkoskuski huuteli ohjeita rannalta. Menestymisen kannalta olikin tärkeintä rauhallisuus, sillä vauhdilla yrittäneet ajautuivat nopeasti minne mihinkin, esimerkiksi kaislikkoon.
Pudotuskilpailun voittajaksi selvisi ”sveitsiläispari” Susanna ja Andreas , kakkoseksi pari Susanna ja Johanna ja kolmanneksi pari Lauri ja Juho .
Tapahtumien välissä esiintyi muusikko Markojuhani Rautavaara , juontajana toimi tuttuun tapaan Mikko Litmanen .
Tapahtuma jatkui vielä sunnuntaina, jolloin ohjelmassa oli mm. kajakkiretki ja koululla Matti Jussila kertoi Kuunari Sylvian tarinan.
Ensi sunnuntaina telakanrannassa käydään keppihevoskisa Pyhämaa Grand Prix 2021 ja lauantaina 31.7 Telakanrannassa vietetään suviehtoota musiikin parissa.
Omassa puheenvuorossaan tapahtuman pääjärjestäjän Pyhämaan matkailuyhdistyksen puheenjohtaja Kari Aalto totesi, miten hienoa on koronan jälkeen, että tapahtumia voidaan järjestää.
– Mielestäni ohjelmanumerot eivät ole tapahtumien tärkeintä antia, vaan se, että voimme jälleen oikeasti tavata uusia ja vanhoja ystäviä.
Pyhämaalaiset yritykset ovat viime aikoinakin laajentaneet palveluitaan ja koronan aikana moni on tehnyt Pyhämaassa etätöitä.
– Toivomme kovasti, että jotkut näistä tekisivät päätöksen muuttaa tänne pysyvästi. Teen itsekin etätöitä ja se on hienoa, kun linnun laulu kuuluu työhuoneeseen ja työmatkan pituus on nolla.
Aalto kiitteli Ravakan toimintaa, sen tuella on saatu monenlaista aikaan, sen sijaan kaupunki ei tälläkään kertaa kehuja saanut.
– Pienikin asia voi kestää tavattoman kauan tai jäädä kokonaan tekemättä. Esimerkkinä vaikkapa tuo Telakanrannan helikopteri eli lasten kiipeilyteline, sen tulo kesti 13 kuukautta tai uimaponttoni, joka lähti viime keväänä, toiveissa kuulemma on, että ensi kesäksi se saataisiin takaisin.
Vuoden pyhämaalaiseksi matkailuyhdistys valitsi ”Torlahden torpparin” Kai Lindegrenin . Esittelyn mukaan hän ”tykkä kulkki metis ja pienil teil ja on hän tykänny ain päästä pohjossenki kulkema pisi tunturei ja erämait suvel ja talvel.”
Lindegren ei ole syntyjään pyhämaalainen, mutta asunut jo niin kauan, että häntä voi jo pyhämaalaiseksi kutsua. Hän tuli aikanaan Uuteenkaupunkiin varusmieheksi ja jäi sen jälkeen armeijan palvelukseen ja on ollut mm. rauhanturvaajatehtävissä ulkomailla.
Hän on mukana kappeliseurakunnan toiminnassa, järjestänyt kotiseutumuseoon esineitä, ollut perinnepiirissä keräämässä vanhaa aineistoa ja Raulion pvy:ssä monenlaisissa hommissa.
– Virallisesti olen asunut Pyhämaassa vasta kolme vuotta, mutta vuodesta 1979 asti olen viettänyt täällä aikaani, vuosi vuodelta enemmän ja enemmän, Lindegren sanoi.
Hän totesi olevansa erittäin yllättynyt nimityksestä ja kiitteli kunniasta.
Jussi Arola
