Muutamat penkit, jotka kaupunki on hyvän hyvyyttään rantaan tuonut, ovat nekin kaikki kuorrutettu, ympäröity ja puoliksi haudattu natsoihin. Ai että liioitteluako? Totta olisi, ellei joku haravan ja luudan heiluttaja kulkisi jäljissänne – kiroillen ja manaillen kuin rantapiru. En ole todellakaan ainoa, joka siivoaa rannassa, mutta varmasti kaikkein kiukkuisin.
Te natsailijat, ajatelkaa edes läheisen päiväkodin pieniä ipanoita, jotka marssivat hitaassa jonossa värikkäissä pukimissaan tätien ohjaamina rantaan. Ollaan menossa luontotuokiota viettämään. Iloinen kikatus ja kälätys kuuluu kauas.
Rannassa on niin hauska käydä. Siellä opitaan kuinka luonnossa käyttäydytään. Tädit opettavat, yrittävät etsiä jostain natsavyöryjen takaa siistin rinteen, missä voisi pienille opastusta antaa. Näistä lapsista kasvaa toivottavasti toisenlaisia luonnossa kulkijoita kuin ne, joiden kuvottavia tupakantumppeja on näinä päivinä kasoittain ja loputtomasti penkkien edustat täynnä. Muusta roskasta nyt puhumattakaan.
Purkoon punkit ja pistäköön käärmeet jokaista, joka ei omia jälkiään korjaa!
Kaisa Liukkonen