Kustavin kirkosta tuli sittenkin Suomen vanhin ristikirkko

0
Kustavin kirkko on ainoa säilynyt 1670-luvun ristikirkko Suomessa.

Tänä kesänä selvisi, että Kustavin kirkko on Suomen vanhin ristikirkko. Suomessa on aiemmin ollut neljä 1600-luvulta säilynyttä ristikirkkoa, mutta Kustavin kirkosta tuli viides kohde. Tähän lopputulemaan tulivat filosofian tohtori, historioitsija ja arkkitehti Panu Savolainen sekä filosofian tohtori, historiantutkija ja arkistoalan ammattilainen Outi Hupaniittu tutkimuksessaan.

Hupaniittu ja Savolainen kertovat Kustavin kirkon vaiheista heinäkuun lopulla julkaistussa Turun yliopiston Lastuja Suomen historiasta -blogisarjassa. Ymmärtääkseen nykyaikaa on kuitenkin luotava katse historiaan ja 1600-luvun puolivälin Tukholmaan. Tukholman Södermalmille renesanssiesikuvien mukaan vuodesta 1654 alkaen rakennettu Katariinan kirkko sai aikaan ristikkokirkkobuumin.

Kasvavien seurakuntien väki mahtui aiempaa paremmin kirkkoihin ja saarnatuoli näkyi melkein kaikkiin kirkon osiin. Ristikirkossa kirkon pinta-ala saatiin melko suureksi jatkamatta tai tukematta hirsiseiniä tukipilarein tai muiden pystysuuntaisten rakenteiden avulla.
Ruotsin itäisessä valtakunnanosassa eli nykyisen Suomen alueella ristikirkkoja alettiin rakentaa 1660-luvulla. Ensimmäiset ristikirkot rakennettiin Viipuriin ja Hämeenlinnaan. 1600-luvun ristikirkkoja on ajateltu Suomessa säilyneen neljä kappaletta: Elimäellä, Hiittisissä, Snappertunassa ja Iitissä.

Kustavin ristikirkko oli alkuperäiseltä nimeltään Pyhän Jakobin kappeli. Se oli yhden miehen eli Henrik Wärdhin projekti. 1670-luvulla Kustavin alueen noin 70 tilasta oli aatelisomistuksessa. Wärdh toimi maaherra Jakob Flemingin edusmiehenä, mutta toimi kappeliasiassa sekä Flemingin että sotamarsalkka Henrik Hornin paikallisena edustajana. Alue kuului Taivassalon pitäjään, jossa oli kolme kirkkorakennusta. Niihin oli kuitenkin haastava kirkkomatka saaristo-olosuhteiden takia.

Wärdh käynnisti kappeliprojektinsa ja sekä Horn että Fleming antoivat luvan perustaa kappelin mailleen. Tämän lisäksi Fleming lupasi 200 hopeataaleria saarnatuolia ja esineistöä varten. Tuomiokapituli päätti helmikuussa 1675 uuden kappelin perustamisesta. Kappelin paikaksi valikoitui Rahin saari Flemingin mailla. Paikka oli kapean Kunnaraistensalmen rannalla.

Vuoden 1675 aikana nousivat kappelin seinät, kattotuolit nostettiin paikoilleen ja katto laudoitettiin. Ulko-oveen ja sakastin oveen tuli lukot ja rakennukseen 14 ikkunaa. Seuraavana vuonna katto paanutettiin, tehtiin sakaristo sekä kirkkoon saarnatuoli ja aateliston penkit. Vuonna 1677 tervattiin katto, 1680 holvattiin kirkkosali sisältä, 1689 tehtiin nurkkalaudat, 1697 laudoitettiin sisäseinät ja vuonna 1700 ulkoseinät.

Kirkon hinnaksi tuli noin 950 kuparitaaleria. Kappeli vihittiin käyttöön heinäkuussa 1676. Kirkon nimeksi annettiin Pyhä Jakob, se saattoi viitata vihkipäivään, mutta saattoi olla myös hatunnosto Flemingille.

1700-luvulla Jakobin kappeli oli muuttunut aateliston paikasta saaristolaisväen kotikirkoksi siinä, missä muutkin alueen kappelit. Vartsalan kappeli alkoi olla rapistunut ja Rahin kappelin ongelmana oli matala kirkkomaa. Vartsalan ja Isoluoto-Rahin asukkaille esitettiin mahdollisuus kappeleiden yhdistämiseen, mutta 1770-luvulla ei löytynyt halukkuutta.

Keväällä 1782 Kuningas Kustaa III päätti, että Vartsalan ja Rahin kirkot puretaan ja Jakobin kappeli siirretään Kivimaan saarelle aiempien sijaintien keskipisteeseen. Hirret kuljetettiin kevättalvella, jotta kelirikolta vältyttiin. Purku aloitettiin maaliskuussa 1783. Purkutöissä meni vuorokausi ja parin päivän päästä perustukset olivat valmiina uudessa paikassa. Pystytys kesti kuusi viikkoa ja kirkko oli valmis toukokuussa 1783. Kesäkuussa kirkko ja kirkkomaa vihittiin käyttöön.

1930-luvun tietojen mukaan Kivimaan kirkko olisi ollut pitkäkirkko, johon olisi lisätty ristisakarat siirron yhteydessä 1783. Carolus Lindbergin tekemä tulkinta on elänyt sitkeästi, vaikka jo seuraavat tutkijat alkoivat puhua ristikirkosta. 1940-luvulla Jakobin kappelista ja Kustavin kirkosta teki tutkimusta Kaarlo Kallioniemi. 1950-luvulla Suomen Muinaismuistoyhdistys kävi suurhankkeessa läpi Suomen kirkot. Rakennuskonservaattori T. Lindqvist teki piirustukset kirkosta ja kappelimaista. Tove Riska laati tekstiosuudet. Sekä Kallioniemi että Riska totesivat Jakobin kappelin olleen ristikirkko.

Tällä hetkellä Museoviraston Rakennetun kulttuuriympäristön sivuilla Kustavin kirkkoa pidetään pitkäkirkkona, johon on vuoden 1783 siirron yhteydessä lisätty ristisakarat. Hupaniitun ja Savolaisen mukaan ristisakaroiden lisääminen tai korvaaminen vaikuttavat oudolta ajatukselta, kun tarkastelee rakennusajan kontekstia ja tuolta ajalta säilyneitä pitäjänkokouksen pöytäkirjoja. Heistä tuntuu epätodennäköiseltä, että ylimääräisiä kustannuksia karttaneet isännät olisivat suostuneet sakaroiden uusimiseen ilman painavia syitä. Myöskään uusien tai lisättyjen ristisakaroiden vaatimia lisähirsiä ei mainita missään.

Kirkon kattorakenteiden muotokieli on tyypillinen 1700-luvun kirkoille. Ne on uusittu kirkon siirron yhteydessä ja pohjois- ja eteläsakarat ovat muita sakaroita loivemmat ja matalammat. Savolaisen ja Hupaniitun mukaan kysymys Kustavin kirkon eteläisen ja pohjoisen ristisakaran alkuperäisyydestä ei ehkä ensi silmäyksellä pidetä järin merkittävänä, mutta uusi tulkinta tekee Kustavin kirkosta Suomen vanhimman säilyneen ristikirkon.
Se on ainoa säilynyt 1670-luvun ristikirkko Suomessa. Merkittävin vertaiskohde oli Turun Mikaelinkirkko vuodelta 1675 ja se purettiin samana vuonna kuin Kustavin kirkko siirrettiin nykyiselle paikalleen.

Savolainen ja Hupaniittu toteavat myös, että Kustavin kirkon tapaus osoittaa tieteellisten tulkintojen lumipalloefektin, jossa väärinkäsitykset kertautuvat. Savolainen ja Hupaniittu korostavat, että Kustavissa seisoo yhä Ruotsin suurvalta-ajan arkkitehtuurin yksi keskeisimmistä innovaatioista, joka sittemmin hallitsi Suomenkin kirkkojen arkkitehtuuria pitkälle 1800-luvun alkupuoliskolle asti.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here