Suuri osa ihmisten ruuasta, jota jätetään lojumaan tai syötetään kaupunkilinnuille, on niin sanottuja höttöhiilareita: leipää, pullaa, perunaa ja vastaavaa. Aikuiset linnut voivat pärjätä tällaisella eväällä kohtuullisen hyvin, ainakin jos löytävät välillä myös luonnollista ravintoaan.
Kasvavien poikasten tilanne on toinen. Lintujen poikaset kehittyvät äärimmäisen nopeasti jopa meihin nisäkkäisiin verrattuna. Kehittyvien kehojensa rakentamiseen ne tarvitsevat paljon proteiinia, vitamiineja ja hivenaineita oikeassa suhteessa.
Kun poikasten ruokana onkin pullamössöä, seurauksena on usein kasvuhäiriöitä. Viime vuosina Suomessakin ovat yleistyneet sorsat ja joutsenet, jotka kärsivät “enkelinsiivestä” eli siipisulat eivät ole laskostuneet siististi linnun kylkeä vasten vaan sojottavat sivuille.
Enkelinsiipi syntyy, kun siipisulat kehittyvät liian nopeasti suhteessa siiven luustoon. Sulkien paino saa siiven nivelet vääntymään. Linnusta tulee pysyvästi lentokyvytön.
Surullisen tavallisia ovat myös nuoret varikset, joilla on valkokirjavat siivet kuin harakalla. Toisinaan niitä luullaankin harakanpoikasiksi tai jopa risteymiksi. Valkokirjavat sulat ovat rakenteeltaan heikkoja ja kuluneita jo poikasella. Tällainenkaan lintu ei ehkä koskaan pysty lentämään.
Tarkalleen ei tiedetä, minkä ravintoaineen puute tai ylimäärä kasvuhäiriöitä aiheuttaa. Ne tuntuvat kuitenkin olevan yleisimpiä siellä, missä linnut saavat eniten ihmisten ruokaa. On mahdollista, että kasvuhäiriöisiä lintuja on maaseudullakin, mutta saalistajien runsauden vuoksi ne harvoin elävät tarpeeksi kauan osuakseen ihmisten silmiin.
Leipä ei sovi lintujen ravinnoksi – eikä varsinkaan vanhentunut leipä, sillä monet homeet ovat linnuille myrkyllisempiä kuin ihmisille. Kesällä linnut eivät ylipäätään tarvitse lisäruokintaa, sillä Suomen kesä on yltäkylläinen. Syödään siis pullamme itse ja pidetään roskat poissa lintujen ulottuvilta.
Maija Karala