21-vuotias Wirberg aloittaa syksyllä toisen vuoden kanttoriopintonsa Sibeliusakatemian Kuopion osastossa. Hänellä on kuitenkin jo monen vuoden kokemus urkujen soittamisesta. Hän on tehnyt jo yläkoulusta asti kanttorin sijaisuuksia Vehmaalla, Rymättylässä ja kerran Uudessakaupungissakin. Kaupungin seurakunta on siis hänelle jo entuudestaan tuttu.
– Olen pyörinyt Uudessakaupungissa pienestä asti. Minulla asuu sukulaisia täällä ja olin joskus seurakunnassa tet-harjoittelussakin. Olen työskennellyt seurakunnan leireillä ja kesäkerhossa, Aada Wirberg muistelee.
Wirberg ei uutta pestiään juuri hermoile, ovathan muu henkilökunta ja työ jo tuttuja. Sen sijaan hän on innoissaan saadessaan lisää oman alansa työkokemusta.
– Vaikka onhan tämä ensimmäinen kertani kesäkanttorina, kyllä se hiukan aina jännittää, Wirberg myöntää.
Wirberg on ehtinyt jo soittaa muun muassa kansanlaulukirkossa ja viikkomessussa. Lisäksi työhön on jo kuulunut omaa itsenäistä harjoittelua ja valmistelua. Joka seurakunnassa on osin samoja toimintatapoja, mutta eriävyyksiä löytyy varsinkin yksityiskohdissa. Opeteltavaakin on siis ollut.
– Sain Ari Hirvoselta tosi hyvän perehdytyksen, eli luottavaisin mielin saan aloittaa, Wirberg sanoo rauhallisena.
Kanttoriopiskelijan innostus urkumusiikkiin on perua hänen isältään, joka soitti urkuja Wirbergin ollessa vielä lapsi. Aada kävikin pitkään soittamassa urkuja ja ennen pitkää hän alkoi myös tehdä sijaiskanttorin töitä. Tuohon aikaan hän ei koskaan ajatellut työskentelevänsä ammatissa pidempiaikaisesti. Jatko-opintojen kynnyksellä kanttorin opinnot tuntuivat kuitenkin luontevalta valinnalta.
– Vasta opiskellessani pääsin kunnolla sisään siihen, millaista urkujen soitto on. Sain akatemiassa myös todella hyvän opettajan. Vasta silloin syntyi palo siihen soittajana kehittymiseen ja oppimiseen, Wirberg kertaa.
Kanttorin eri tehtävistä Wirbergiä iinnostaa erityisesti kuoron johtaminen ja urkujen soittaminen. Hän toivoo kuitenkin kehittyvänsä työssä monialaisesti, esimerkiksi ammatissa tärkeiden laulu- ja sosiaalisten taitojen osalta. Hän odottaa myös innolla pääsevänsä tutustumaan Uudenkaupungin musiikkielämään kanttorin näkökulmasta.
Wirbergin musiikkimaku on laaja, eikä selkeää suosikkia ole. Hän pitää esimerkiksi Bachin barokkimusiikista ja onkin myös soittanut sitä paljon. Viime aikoina hän on innostunut César Franckin musiikista. Toisaalta hän ei kyllästy myöskään perinteisiin virsiin, vaikka osa niistä onkin ihmisten mielestä ylisoitettuja. Wirbergin oma soittorepertuaari laajeneekin jatkuvasti.
– Innostun aina opettelemaan uutta ja pidän haasteista, hän kertoo.
Wirbergillä on myös kevyen musiikin taustaa – hän on alun perin pianisti. Sen jälkeen hän on käynyt läpi kaikki orkesterisoittimet. Wirberg uskoo pystyvänsä ammentamaan kevyestä musiikista vaikutteita myös urkujen soittoon. Hän ei olekaan hylkäämässä kevyttä musiikkia vaan haluaa ylläpitää ja käyttää taitojaan.
– Mitä suurempi musiikillinen repertuaari, sitä parempi, Wirberg ynnää.
– Eikä koskaan tylsisty, kun tyylilajia voi vaihtaa lennossa, hän nauraa.