On suuria kiitäjiä, jotka hurisevat paikallaan ilmassa kuin kolibrit. Lukuisia erilaisia mittareita, joiden toukat ovat persoonallisia “mittarimatoja”. Pörheitä ja karvaisia kehrääjiä, joiden hajuaisti on vertaansa vailla. Jos virittää illalla pihapiiriin kirkkaan valon ja lakanan, voi saada hämmästyttävän määrän vierailijoita.
Yksi omista suosikkiryhmistäni ovat sulkaperhoset. Niitä voi nähdä päiväsaikaankin, koska ne usein lepäävät kasvien lehdillä vaivautumatta piiloutumaan. Niitä voi silti olla hankala huomata, sillä siivet supussa kököttävä sulkaperhonen on kuin ristinmuotoinen katkennut tikku.
Erikoinen olemus johtuu siitä, että sulkaperhosen siivet ovat kapeat ja nimensä mukaisesti sulkamaiset. Etusiivet ovat jakautuneet kahdeksi ja takasiivet kolmeksi haaraksi, ja kumpiakin reunustaa tyylikäs hapsurivi. Nämä perhoset ovat niin pieniä, että vaatimattomammillakin siivillä lentää hyvin.
Kun lisäksi sulkaperhosten koivet ovat langanohuet ja niistä sojottaa pitkiä kannuksia eri suuntiin, kokonaisuutta on vaikea hahmottaa perhoseksi tai ylipäätään eläimeksi, jos ei jo valmiiksi tiedä mitä on etsimässä.
Muiden yöperhosten tapaan sulkaperhosetkin ovat hämmentävän monimuotoisia. Suomessa lajeja on tavattu vähän yli 40, mutta niistä osaa ei ole mahdollista erottaa toisistaan ilman mikroskooppia. Koko maailmasta niitä on tunnistettu tuhatkunta, mutta suuri määrä etenkin trooppisia sulkasiipiä on varmasti vielä löytämättä.
Maailmalla jotkin sulkaperhoset ovat viljelykasvien tuholaisia, sillä useimpien muiden perhosten tapaan niidenkin toukat ovat kasvinsyöjiä. Suomessa esiintyvien lajien toukat ovat kuitenkin kaikki harmittomia ja huomaamattomia luonnonkasvien mutustelijoita. Eri sulkaperhosten ravintokasveja ovat esimerkiksi siankärsämöt, karhunköynnökset, kultapiiskut, leskenlehdet ja nurmitädykkeet.
Maija Karala