Ja siellä näin, että edellä ajanut täräytti kevyen näköisesti päin koulun seinää. Kaveri selitti. että niin piti tehdä kun jarrut eivät pitäneet juuri lainkaan. Kulunut ajokki hänelläkin siis oli. Samalla valkeni, mitä huudahdus minulle oudolla murteella tarkoitti. Karjalasta tullut siirtolainen hallitsi huumorin jalon taidon. Molempien pyörät olivat romua.
Nykyaikaan siirryttäessä voidaan todeta, että täällä ei edelleenkään ole päästy eroon ajokkien käyttämisestä ihan romuksi asti. Siksi valtio on maksanut romutuspalkkioita, jotta ajoneuvokantaa saataisiin uudistumaan. Mutta lisäksi mukaan on tullut huoli ilmaston pilaantumisesta. Ja sen takia fossiilisilla polttoaikeilla käyvistä autoista pitäisi luopua jo ennen kun ne tulevat käyttöikänsä päähän.
Ja tämän katsotaan onnistuvan nostamalla polttoaineiden verotusta. Mutta tästäpä ei todellisuudessa taida olla kysymys.
Väitän, että Suomen osalta ongelma ei ratkea vaikka keksittäisiin sellainen ajoneuvo. joka ei käytä polttoainetta lainkaan. Sillä täällä vallitsee sellainen käsitys, että muulla kuin lihasvoimalla liikkuminen on tulolähde.
Siksi ajoneuvoa pitäisi joka tapauksessa verottaa, koska valtiolta muuten puuttuu verotuloja tuollaiset viisi miljardia euroa. Ja liikenteen verotoimisto Traficom menettäisi tärkeimmän tehtävänsä.
Joten älkää hyvät kanssaihmiset erehtykö luulemaan, että jonkinlaisen sähköauton hankkiminen olisi ratkaisu.
Reino Alho