Kun portin avaa, aidan takana terästäydytään samantien. Oisko ruokaa tarjolla, vuohen kysyvä katse tuijottaa. Sitten vastassa onkin jo häntä viipottaen kääpiösnautseri Peppi, perässä tulee saksanpaimenkoira Armi ja tanskandoggi Jasu, josta tulee heti hyvinkin läheinen kaveri. Siltä saa nimittäin pusuja, kun hiukankin kumartuu.
Koirat juoksentelevat pihassa kotoisan vapaasti, sillä Rahin kotieläinpiha ei ole vielä virallisesti avoinna. Toimittaja on päässyt livahtamaan pihalle jo ennen aukioloaikaa, sillä kun portit virallisesti avautuvat, pihassa on niin paljon tohinaa, ettei isäntäväki ehdi kommentoida mitään.
Rahin kotieläinpiha on oikeasti Laihosten kotipiha. Punaisessa huvikumpumaisessa talossa asuvat tilan emäntä Marjatta Laihonen , isäntä Ilpo Laihonen sekä Matilda , 6, Mineta , 14, Joonas , 23 ja Juuso, 26. Lisäksi piharakennuksissa ja aitauksissa asuu noin parisataa lemmikkiä. Perheeseen kuuluu myös poika Jonne , joka asuu toisaalla.
Vuonna 2018 Marjatta ja Ilpo päättivät avata päivittäin kotieläinpihan kävijöille, kun niin monet halusivat tulla katsomaan eläimiä. Sen jälkeen toiminta on kasvanut kuin varkain.
– Joka vuosi laajennan parkkipaikkaa ja aina se on täynnä, Ilpo naurahtaa.
Portilla on lipas, johon voi maksaa pienen vapaaehtoisen pääsymaksun. Rahat käytetään eläinten ruokaan. Onneksi lähistöllä on myös eläinrakkaita naapureita, jotka tarjoavat heinää kotieläintilalle. Kotieläinpihan pito on Laihosille harrastus, ei siitä elantoa perheelle irtoa.
Pihan kaikki eläimet ovat melkoisia persoonia. Helmikanoja Laihoset kutsuvat poliitikoiksi, kun häkistä kuuluu tasainen pulputus.
– Ne kokoustavat koko ajan. Häkissä on välillä 130 desibelin mekastus, Juuso sanoo.
Helmikanojen hoito on hänen vastuullaan, samoin liskot ja käärme sekä muut linnut paitsi ankat, joita hoitaa Joonas. Ilpo-isäntä vastaa heinänsyöjistä. Se on helpotus, sillä hevonen rakastaa isäntää, muille se välillä äksyilee. Aasit taas ovat valinneet armaakseen tilan emännän, Marjatan, joka toimii myös kotieläinpihan kahvilan leipurina.
Marjatta ja Ilpo Laihonen ovat lähtöisin Kustavista. Jo ennen kuin he löivät hynttyyt yhteen, molemmilla oli eläimiä. Yhdessä katras vain on kasvanut. Niin pakkaa käymään, kun esimerkiksi linnut hautovat.
Marjatta myöntää, että haaveena on tilan laajentaminen vielä lisää.
– Mutta se on kiinni koronasta ja terveydestä.
Juuso toivoo, että tilalle hankittaisiin myös strutseja.
Eläimet työllistävät niin, ettei perhe pääse koskaan lomalle, mutta eivät he sitä kaipaakaan.
– Mehän olemme lomalla koko ajan, Ilpo sanoo. Valittu elämäntapa miellyttää koko perhettä. Edes nuoret eivät haaveile muutosta kaupunkiin. He asuttavat talon yläkertaa ja vanhemmat ja tyttäret alakertaa.
– Lapsista on valtava apu eläinten hoidossa, Ilpo kehuu.
Päivät ovat melko samanlaisia. Tilalla herätään kuudelta, juodaan kahvit ja sitten alkaakin eläinten ruokintakierros. Kotieläinpiha on avoinna kävijöille päivittäin puolilta päivin iltapäivään. Illalla on taas eläinten hoitokierros.
Kävijöitä on monenlaisia, eniten lapsiperheitä. Tilan vieraskirjaan on kertynyt nimiä ympäri Suomea, mutta myös Englannista, Ranskasta, Saksasta, Tanskasta, Japanista ja Kiinasta.
– Yhtenä kesänä saksalaiset kysyivät, että saavatko he yöpyä tässä tilalla teltassa. Mikäs siinä vastasimme, Ilpo kertoo.
Tallista kuuluu vinkunaa. Äänessä on Vinku, minipossu, joka painaa vähän vaille sata kiloa. Se on vielä tässä pihassa kevytsarjalainen. Tallin takana on aitaus, jossa liikuskelee hellepäivänä laiskanlaisesti Lewis, 1200-kiloinen sonni. Sitä saa houkutella aidalle rapsutettavaksi.
Minipossut Santtu ja Vinku ovat kävijöitten suosikkeja, mutta kaikkein eniten rapsutuksia saavat Hannu-kissa ja kaninpoikaset. Niitä pihassa riittääkin. Marjatta Laihonen sanoo, että muutaman niistä voisi vaikka myydä.
