Rättisitikat retkellä Uudessakaupungissa

0
Tapahtumaan osallistui kolmisenkymmentä vanhaa ja vielä vanhempaa rättisitikkaa.

Uudenkaupungin teillä ja toreilla oli viikonloppuna mahdollisuus bongata tavallistakin helpommin vanhoja rättisitikoita eli Citroen 2CV -autoja. Suomen 2CV-killan Uudenkaupungin ja Rauman jaosten yhteiseen mööttiin osallistui kolmisenkymmentä persoonallista kulkupeliä eri puolilta Suomea.

Koko viikonlopun kestävä tapahtuma oli nimeltään KK-Pitsiralli. Tapahtuman keskuspaikka oli Ihalan leirintäalue Lepäisillä. Tapahtuman yhtenä osan ajettiin lauantaina Isämestariralli, vakavan leikkimielinen kisa kuskeille ja apukuskeille.

Rallin erikoiskokeilla testattiin mm. ajotaitoa, arviointikykyä, ensiaputietoja ja kilpailijaparin yhteistyökykyä. Yhtenä osana kilpailijat poikkesivat Pyhämaan Luodolla tuulee -tapahtumassa. Lauantaina autot kävivät näyttäytymässä myös Uudenkaupungin torilla.

Torilla osanottajille tarjottiin annos historiaa, kun oppaiden puheenjohtaja Tuula-Riitta Karlin kertoi Uudenkaupungin rauhasta ja veti nopean kiertokävelyn keskustassa mm. vanhan kirkon kautta. Oheisohjelmana oli myös mm. risteily Isoonkariin.

Liisa ja Esa Mikkonen olivat saapuneet tapahtumaan Hämeenkyröstä. Alla oli vuoden 1979 2CV, jonka Liisa aikanaan Kalannissa asuessaan oli ostanut.

– Tällä ajellaan noin vapusta lokakuun loppuun, mutta aikanaan on ajettu talvellakin. Ilmastointi onnistuu kun avaa katon, mutta jäähdytysilmastointia ei ole.

Autoon on laitettu kokonaan uusi galvanoitu runko, jonka pitäisi kestää alkuperäistä pidempään. Myös moottori on vaihdettu uuteen, mutta ulospäin auto on alkuperäisessä kuosissaan.

Pariskunta on aikanaan kiertänyt rättäritapahtumissa ahkerasti, mutta viime vuosina harvemmin. Koronan vuoksi ei viimeisen vuoden aikana ole tapahtumia edes järjestetty.

– Tällä matka sujuu rauhallisesti ja pikkutiet ovat mukavimpia ajella. Huippunopeus on siinä 80–90 kilometriä tunnissa, tuulen suunnasta riippuen.

Vanhojen autojen harrastamiseen liittyy olennaisena osana ajelun lisäksi autojen laittaminen. Nykykorjaamossa voi monella mennä sormi suuhun, kun reilu 50 vuotta vanhan auton konepelti avataan. Ei löydy paikkaa, minne tietokoneen analyysiliittimen pistäisi.

– Kyllähän vanhan rättärin voi korjaamoon viedä ja kyllä ne sitä kattelee, mutta jos pyytää esimerkiksi säätämään kärjet, niin siihen jää, toteaa porilainen Juha-Matti Kivistö .

Internetin kautta löytyy kyllä aitoja varaosia malliin kuin malliin ja Suomessakin toimii maahantuojia, jotka ovat erikoistuneet jonkun tietyn merkin vanhoihin malleihin.

– Joskus laskettiin, että jos vanhan rättisitikan tekee kokonaan ostetuilla osilla, niin rahaa kuluu noin 60 000 euroa. Eli jonkinlainen aihio kannattaa olla, josta lähtee rakentelemaan, muuten tulee liian kalliiksi.

Vanhojen autojen tekniikka on myös melko yksinkertaista, joten näppärä kaveri tekee kaikenlaisia koplauksia käsillä olevasta materiaalista ja saa auton ainakin kulkemaan, jos nyt ei ihan aidolla tavalla.

– Viimeinen uusi rättisitikka tehtiin Portugalissa vuoden 1990 heinäkuussa, ensimmäiset Ranskassa vuonna 1948. Ensimmäiset suunnitelmat tehtiin kyllä jo 1936, mutta sitten ranskalaisille tuli muuta mietittävää ja suunnitelmat pistettiin piiloon moneksi vuodeksi.

Jussi Arola

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here