Sekalainen seurakuntani

0

Törmäsin, missä muuallakaan kuin sosiaalisessa mediassa, julkaisuun, joka herätti kiinnostukseni ensisilmäyksellä. Englannin kielestä se kääntyy suunnilleen näin: ”Ystävysty ihmisten kanssa, jotka eivät ole ikäisiäsi. Vietä aikaa ihmisten kanssa, joiden äidinkieli ei ole sama kuin omasi. Tutustu johonkuhun, joka ei tule samasta sosiaalisesta piiristä kuin sinä. Näin näet maailmaa. Näin kasvat.”

Tunnistin itseni tekstistä. Samaistuin joka ikiseen sanaan ja lauseeseen, enkä tiedä, olisinko itse voinut sanoittaa omia tunteitani yhtään sen paremmin. Ystäväpiirini koostuu nykyään suurelta osin maahanmuuttajista. Toki minulla on ihania suomalaisiakin ystäviä, mutta suurin osa on kuitenkin kotoisin muualta kuin Suomesta.

Olin onnekas saadessani poikaystäväni mukana ikään kuin samassa paketissa kasan upeita, erilaisia ihmisiä. Sain tiiviin ystäväporukan, joka otti minut vastaan kuin perheenjäsenen. Ystävystyimme pari vuotta sitten, ja tämän parin vuoden aikana olen nähnyt, maistanut, kuullut sekä kokenut enemmän erilaisuutta kuin koko näitä kahta vuotta edeltävänä aikana.

Ennen kaikkea olen oppinut ja päässyt näkemään erilaisia tapoja elää, nauttia sekä olla onnellinen. Toisaalta olen myös huomannut, miten samanlaiset asiat ovat tärkeitä ihmisten elämässä riippumatta siitä mistä päin maailmaa he ovat kotoisin.

Viime lauantaina ystäväporukkani perinteisessä sauna-illassa katselin ympärilleni, ja näin mitä ihanimman sekalaisen seurakuntani. Korttia pelasi sulassa sovussa naurun remakan säestämänä suomalainen, marokkolainen, latvialainen, virolainen, irakilainen ja unkarilainen. Joukosta puuttui muun muassa italialainen, kiinalainen sekä albanialainen. Miten ylpeä olinkaan pienestä piiristämme, jossa jokainen vaikutti pystyvän olemaan täysin oma itsensä.

Yllätyn aina vain uudelleen siitä, miten hyvin tulemme keskenämme toimeen, ja miten hauskaa meillä porukassa on, vaikka olemme kaikki kasvaneet erilaisissa kulttuureissa. Olemme kotoisin osin täysin erilaisista ympäristöistä, mutta silti muodostamme yhdessä tiiviin ja välittävän ystäväporukan.

Ilman näitä ihmisiä en olisi ikinä käynyt niin mielenkiintoisia keskusteluja, maistellut heidän perinneruokiaan, juhlinut kaikenlaisia erilaisia juhlapyhiä tai ”joutunut” mukaan niin monelle tutustumismatkalle ympäri Suomea.

Heidän kanssaan kävin ensimmäistä kertaa Lapissa ja lukemattoman monilla uusilla rannoilla sekä laavuilla. Heidän kanssaan olen tutustunut jopa omaan kotimaahani ikään kuin aivan uudestaan. On todella mielenkiintoista tutustuttaa ihmisiä omaan kulttuuriin sekä samalla oppia itse toisista kulttuureista. Varsinkin näin korona-aikaan on vaikeaa lähteä fyysisesti maailmalle. Minusta tuntuu kuitenkin siltä, kuin ystäväni toisivat maailman luokseni.

Pieni askel ulos mukavuusalueelta voi johtaa elinikäisiin ystäviin, kultaisiin muistoihin sekä hymystä ja naurusta kipeytyneisiin poskiin. Olisiko se nyt niin kamalaa? Ja mitä inhottaviin, pahoihin ihmisiin tulee: Heitä on kaikissa kulttuureissa ja kaikissa maissa. Myös Suomessa. Mutta eihän pari mätää omenaa koko puuta pilaa. Toivoisin niin, ettei erilaisuutta pelättäisi, pidettäisi uhkana tai vieroksuttaisi. Olin onnekas saadessani elämääni kaikki nämä ihmiset – oman sekalaisen seurakuntani.

Jasmin Jussila

opiskelija

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here