Tiivis rakentaminen vaikuttaa dynaamiselta ja ekologiselta, mutta sillä on myös kääntöpuolensa. Professorit Anssi Joutsiniemi, Mari Vaattovaara ja Matti Rautiola varoittavat, että tehorakentaminen tuottaa epäviihtyisää kaupunkia (HS 5.7.). Mitä vähemmän kaupunkiin jää vihreää maisemaa, sitä epäviihtyisämmäksi kaupunki muuttuu. Näyttää siltä, ettei Suomen suurimmissa kaupungeissa ole vielä herätty siihen, mitä muualla tapahtuu. Ranskassa ja Hollannissa revitään asfalttia pois ja tilalle istutetaan ilmastosyistä kasveja ja puita. Tiivis rakentaminen ei olekaan ekologista, vaan näköalatonta.
Tehorakentaminen jatkuu isoissa kaupungeissa, vaikka ihmiset alkavat jo ajatella toisin. Asunto- ja mökkikauppa käy Vakka-Suomessa vilkkaana, koska koronaa isoista kaupungeista paenneet tajusivat, että näinhän voisi elää aina: tehdä etätöitä, nauttia väljemmästä asumisesta ja luontoympäristöstä.
Aluksi hiljaisuus tuntuu oudolta. Kun kesäiltana istuu keinussa, kuuluu vain koivun lehtien kahinaa tuulessa ja käen kukuntaa. Jos ohi ajaa auto, sen ääni kantautuu hyrinänä tai tavarajunan kulku kolkkeena. Äänet istuvat maisemaan, koska ne ovat sopivan kokoisia.
Isossa kaupungissa tottuu jatkuvaan äänten kakofoniaan. Kun lähiössä asuu noin 10 000 ihmistä, se on kuin pakattaisiin kaikki Uudenkaupungin keskustan, Ykskoivun, Sorvakon, Santtion, Saarniston, Janhuan, Ketunkallion, Palomettän, Pietolan, Ruokolan, Hakametsän ja Salmen äänet Santtion kaduille. Ison kaupungin keskustassa äänimaisema tästä vielä kymmenkertaistuu. Liikenne ei taukoa edes yöllä. Yöllä suhaavat taksit, bussit ja nuoret kruisailevat kumi käryten. Mopot ja moottoripyörät pärtsäävät ja ravintoloista kantautuu ulos raspikurkkujen säröilevä karaokelaulu.
Vasta rauhallisemmassa ympäristössä ihminen tajuaa, kuinka uuvuttava taukoamaton äänimaisema on. Kun ääntä on liikaa, se muuttuu melusaasteeksi.
Vasta täällä, muutettuamme Turusta Uuteenkaupunkiin, tajusimme, kuinka hyvä ratkaisu olikaan. Että elämä voikin olla näin mukavaa ja helppoa. Uudestakaupungista saa kaiken mitä tarvitsee ja bonuksena vielä käsittämättömän hienon asuinympäristön.
Uuttakaupunkia voisi kutsua luontokaupungiksi, täältähän löytyvät kaikki luontotyypit lukuun ottamatta Lapin erämaita ja tuntureita. Yhdellä iltakävelyllä voi ihailla merenrantaa, metsää, kaupunkipuistoa, järvenrantaa ja niittyjä.
Olen keksinyt Uudestakaupungista vain yhden pienen vian: täällä kävelylenkit helposti lyhenevät, kun kaikki on niin lähellä. Isosta kaupungista tänne muuttaneen on vaikea tajuta, että kymmenessä minuutissa on kävellyt toiselle asuinalueelle. Ennen siinä ajassa ehti kävellä tuskin oman kotikadun päästä päähän. Jos haluaisi tehdä kymmenen kilometrin lenkin, pitäisi kävellä neljän asuinalueen läpi. Välimatkojen hahmottamista pitää opetella.
Turkuakin välillä kaipaan, etenkin siellä asuvia sukulaisia, ystäviä ja kulttuuririentoja, mutta täältä pääsee tunnissa Turkuun ja parissa pääkaupunkiseudulle.
Teija Uitto