Viiden tähden Vehmaa

0
Vehmaan retkellä voi ihailla kauniita maalaismaisemia.

Vehmaan kunta on kesäaikaan nimensä veroinen. Maalaismaisema avautuu kulkijalle rehevänä, runsaana ja viljavana.

Pyöräilijän näkökulmasta se listautuu monipuolisuutensa ansiosta viiden tähden retkipaikaksi.

Kesäkuinen perjantai Vehmaan keskustassa Vinkkilässä vaikuttaa ensivilkaisulla rauhalliselta, mutta maalaisidylli on täynnä tekemisen meininkiä.

Vinkkilään toukokuun puolivälissä avattu lähituotepuoti ja kesäkahvila Vemo´s houkuttelee ohikulkijoita jäätelölle. Siis sinne! Putiikin ovesta astuu ulos kiireisenoloinen nainen.

Maaseudun kehittämisyhdistys Ravakan ympäristökoordinaattori Tuuli Jansson suuntaa uunituoreiden leipomusten kanssa Vehmaan vesistöjen ja hoito- ja suojeluyhdistyksen tapahtumaan. Ministeri Annika Saarikko kastaa Himoisten rannassa yhdistyksen uuden vesiensuojelualuksen.

Vemo´s-puoti paljastuu varsinaiseksi runsaudensarveksi. Lähiruokaa arvostavan retkeilijän reppuun pakataan mukaan juurileipää, juustoa, härkäpapupastaa, pinaattikiinankaalia ja mininauriita.

Viiriäisenmunat ja artesaaniolut jäivät tällä kertaa kauppaan, sillä niiden kuljettaminen pyörälaukussa ehjinä perille olisi ollut epävarmaa.

Ruuan lisäksi puodissa voi ihastella paikallisten valokuvaajien töitä ja Vakka-Suomen taideseuran näyttelyä sekä tutustua paikallisten käden taitajien monipuoliseen tuotantoon. Puodin ovat perustaneet vehmaalaiset Mäntylän sisarukset Marianne ja Susanna , joilla on takana yhteistä yrittäjätaivalta pian kymmenen vuotta.

Vinkkilän vilskeestä otamme suunnan kohti Vehmaan kirkkoa. Keskiaikainen Pyhän Margareetan kirkko on tutustumisen ja näkemisen arvoinen, mutta meidän missiomme on löytää kirkkomaalta legendaarisen amerikansuomalaisen lauluntekijän Hiski Salomaan (1891–1957) hauta. Lännen Lokarin ja Vapauden Kaihon isä on haudattu sinne vaimonsa Aini Saaren viereen.

Nykyaikaa vehmaalaisessa musiikintekijöiden ketjussa edustaa laulaja Tuula Amberla . Hänen sukunsa on vaikuttanut Vehmaalla vuosisatojen ajan. Parin kivenheiton päässä kirkolta sijaitsee Amberlantie. Siellä sijaitseva kartano ei kuitenkaan ole laulajan asuinpaikka, vaikka hän samannimisen tien varrella asuukin.

Amberlan kartanon historiaan perehtyneen uusikaupunkilaisen Matti Jalavan mukaan Amberlan nimi esiintyy asiakirjoissa ensimmäisen kerran jo vuonna 1405 ( Uudenkaupungin Sanomat 25.2.1997 ).

Tuula Amberla tunnetaan kotiseudullaan Vakka-Suomessa paitsi laulajana myös kirjastonhoitajana. Uudenkaupungin kirjaston lastenosastolla työskentelevä laulaja kulki Laitilan kirjastovuosinaan jonkin aikaa työmatkansa pyöräillen.

Vehmaan pyöräilypäivän ehdottomiin pakko nähdä -kohteisiin kuuluu graniittikivien louhosalueelle perustettu Tummanmäen luontopolku. Entisen louhosalueen tunnelma on vaikuttava ja jopa hieman mystinen.

Lahdingon kyläyhdistyksen rakentama ja ylläpitämä polku ravitsee niin luonnosta kuin historiasta kiinnostunutta retkeilijää.

Luontopolun varrella on useita lampia. Ne ovat syntyneet, kun kiveä on louhittu ja montut ovat sen jälkeen täyttyneet sade- ja pohjavedellä. Montut ovat noin 30 metriä syviä ja kuumana päivänä ne hohkaavat viileyttä.

Varsinaisia uintipaikkoja Tummanmäen vesistöt eivät ole, mutta visiittimme aikana paikallinen koululaispoikien seurue pulahti kylmään veteen.

Louhos on taatusti näkemisen arvoinen jokaisena vuodenaikana. Ajattelinkin tehdä uusintakierroksen siellä syksyllä ruskan aikaan. Kuulaana syyspäivänä voisi istahtaa laavulle ihailemaan jyhkeitä kivimuodostelmia ja lammen pintaan heijastuvaa väriloistoa.

Kiviteollisuuden historiaan voi tutustua halutessaan tarkemmin kotiseutumuseossa. Vehmaan punaista graniittia on käytetty rakentamiseen, mutta voi sitä ihailla myös vehmaalaisen, Pro Finlandialla palkitun kuvanveistäjän Jussi Vikaisen (1907–1992) taideteoksissa.

Paluumatkalla pyörähdämme Vihtjärvelle. Rauhallisella hiekkatiellä on leppoisaa polkea, sillä autoja kulkee hyvin harvakseltaan. Hetkittäin voi kuvitella pyöräilevänsä Niskavuori-sarjan maisemissa Suomi-filmissä. Paitsi, että maisema yltäkylläisessä vehreydessään on kaukana mustavalkoisista elokuvista.

Tsehovilaisen pysähtyneisyyden katkaisee kimeä ja kiihkeä säksätys, joka tulee koivun rungossa olevasta piskuisesta kolosta.

Otan kesäisen riehakkaasta konsertista kännykällä videopätkän, ja lähetän sen laitilalaiselle lintujen asiantuntijalle Juha Kylänpäälle . Hän kertoo, että äänielämyksen takana ovat käpytikan poikaset, jotka patistavat emoaan tuomaan ruokaa.

Retken kruunaa käen kukunta, jonka kuulen tänä kesänä ensimmäisen kerran.

Kesäsarjassa pyöräilyyn hurahtaneet Burit metsästävät elämyksiä lähiseudulta. Matka taittuu sähköavusteisella pyörällä, mutta kohteisiin pääsee mainiosti myös muilla kulkupeleillä.

Eija Eskola-Buri

Maaseutuidylliä ja kesän tuoksuja



Perinteistä maaseutuidylliä janoavalle Vakka-Suomen kylätiet ovat oiva retkikohde.

Koiranputket levittäytyvät valkeana pitsinä pientareilla, keltaiset niittyleinikit loistavat auringossa ja punaiset tervakukat huojuvat tuulessa. Hennot metsäorvokit ilahduttavat nekin alkukesän retkeilijää.

Ilmassa on monenlaisia aromeja. Sireenien, tuomien ja kielojen tuoksu on huumaavaa. Varhaissipuli kasvaa vauhdilla eteläisillä pelloilla, ja antaa oman säväyksensä alkukesän parfyymisekoitukseen.

Miten mennä?



Uudestakaupungista voi ajaa Vehmaalle useita reittejä. Yksi vaihtoehto on ajaa pyörätietä Kalantiin ja polkea Lahdentietä ja Häähäntietä Kalanti–Vehmaa-tielle. Matkan varrella voi bongata ylämaan karjaa ja hevosia laitumella. Liikenne on rauhallista, ja tie on pääosin asvalttia. Matkaa kertyy edestakaisin noin 70 kilometriä.

Takaisin tullessa voi ajaa koko matkan Vehmaa–Kalanti-tietä Kalannin keskustan kautta, ja tutustua vaikkapa kirkkoon. Siellä voi nauttia myös kahvit kesän ajan avoinna olevassa omatoimikahvilassa.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here