Uusikaupunki
Asuntoauto kurvaa pois talon takapihalta – ja pakittaa pian varovasti talon etupihalle. Ketunkallion asukas Antti Kotilainen on juuri poistanut sen liikennekäytöstä, sillä matkailukesä on ohi.
Pariskunta on asunut Ketunkalliossa nyt runsaat neljäkymmentä vuotta. He halusivat aikanaan asettua hieman syrjäiseen paikkaan, eivät kaupungin hälinän keskelle.
– Vaimoni totesi yhdessä kadunkulmassa, että tästä ei enää edetä, muuten olemme kohta keskustassa, Antti Kotilainen muistelee tontin etsintää.
Kotilainen kehuu alueen rauhallisuutta. Hän on työskennellyt Valmet Automotiven Uudenkaupungin tehtaalla, joten työmatka oli lyhyt. Myös kaupat ovat sopivan lähellä, ja pari asioikin paljon läheisessä marketissa ja keskustan kaupassa.
– Tämä on kyllä loisto paikka, Kotilainen toteaa.
Mies on hyvin tyytyväinen alueeseen – kehittämisen varaa hän ei Ketunkalliosta löydä. Paikallisliikenteellekään hän ei näe tarvetta.
– En usko että se olisi kannattavaa, Kotilainen pohtii.
Talon pihalla puuhailee sadetakkinen hahmo. Tuulikki Heikkinen kumoaa vesikanistereiden sisältöä pihan kasveille. Heikkinen on asunut Ketunkalliolla lähes 40 vuotta.
– Tulimme mieheni kanssa autotehtaalle töihin, ja muutimme siksi Kainuusta Uuteenkaupunkiin. Välissä asuimme myös Santtiossa, Heikkinen kertoo.
– Nyt poikammekin on toisessa polvessa autonrakentaja, hän lisää iloisesti.
Perhe asui Santtiossa pienessä rivitaloasunnossa, jossa oli vain yhteiskäyttösauna. He kaipasivat omaa saunaa ja perhe päätti muuttaa työkaverinsa rakennuttamaan taloon.
– Jo muuttopäivänä lähdimme aamulla hiihtämään ja päivällä saunoimme omassa saunassamme, Heikkinen muistelee.
Tuulikki Heikkinen on kova liikkuja. Hän iloitseekin läheisestä pururaradasta. Hän kehuu aluetta muutenkin viihtyisäksi – halutessaan saa olla omissa oloissaan.
– Täällä on myös yksinasujalle turvallista, sillä ympärillä on muitakin, hän kuvailee.
Palvelujen äärelle Heikkinen kulkee pyörällä tai kävellen. Matka on lyhyt ja taittuu nopeasti. Joskus hän kuitenkin epäilee, sujuuko matka vanhemmalla iällä. Myös ruokahuolto mietityttää, sillä laitosruoka ei kokkaamisesta nauttivalle Heikkiselle maistu.
– Ehkä ikäihmisille suunnattu ruokapaikka voisi olla hyvä täällä, Heikkinen pohtii.
Paikallisliikenteelle Heikkinen ei näe tällä hetkellä tarvetta, mutta vanhemmalla iällä hän ei pitäisi sen käyttöä mahdottomana ajatuksena.
Heikkinen pitää nykyisestä asuinpaikastaan, mutta nautti aikanaan myös Santtion viileästä meri-ilmasta. Jos hän vielä muuttaisi, veisi tie takaisin Santtioon, vaikkakaan ei enää rivitaloon.
Rivitalon pihassa on käynnissä rakennustyöt. Taina Sjölundin tytär auttaa miehineen pihalaatoituksen tekemisessä. Sjölund on paljasjalkainen uusikaupunkilainen, ja on asunut Ketunkalliossa kaksi vuotta. Muuttopäätökseen vaikutti muun muassa lyhyt etäisyys Sjölundin äitiin ja kauppoihin.
– Täältä löytyi sopiva rivitaloasunto. Takapiha oli haasteellisessa kunnossa ja sain tehdä siitä omanlaiseni, Sjölund kertaa.
Myös Sjölund kehuu alueen lenkkeilymahdollisuuksia. Kunto on kohentunut siinä määrin, että taskusta löytyy nyt myös salikortti. Liikkuessaan hän on huomannut myös asioita, joita voisi kohentaa.
– Mukavaa että täällä on vehreää, mutta tarvitseeko olla ryteikköä. Voisiko olla myös siistiä ja silmälle miellyttävää, Sjölund sanoo.
Alueella ajetaan Sjölundin mukaan holtittomasti, ja hän toivoo teille kolmioita. Hän ihmettelee myös miksi Santtiontien ja kevyen liikenteen väylän väliin on kasvatettu puita, joiden juuret kasvavat maan pinnalla.
– Kivaa että on kasvatettu puita, mutta juuret rikkovat asfaltin, Sjölund harmittelee.
Vanhat tien varsille jääneet paikallisliikenteen pysäkit naurattavat Sjölundia, eikä hän usko, että paikallisliikenteelle olisi enää käyttöä.
Sjölund muistelee Myllymäen rinteen juurella sijainnutta lapsuuden kotiaan, ja kertoo, että voisi periaatteessa yhä muuttaa alueelle.
– Sen ideaalimmin ei voisi asua missään, hän toteaa.
Asukkaiden silmin – katse Ugin kaupunginosiin -juttusarjassa tutustutaan kaupunginosiin niiden asukkaiden näkökulmasta.