Ende und Beginn

0

Tuollainen se oli nimeltään Uudenkaupungin Uudessa kirkossa 11.8. esitetty kirkko-ooppera. Hetken siinä miettii, että onko tämä nyt loppu vai alku vai lopun alku, kun pääni pyörii kuin pöllöllä ihmetellessäni täyttä kirkkoa. Kovia tyyppejä nämä Olli Kortekangas ja Minna Tervamäki tuotantotiimeineen, kun vetävät väkeä kuin kärpäspaperi. Kaikki kunnia myös Dietrich Bonhoefferille. Sulosointujen tuudittaessa ja koreografian syleilyssä se iskee minuun kuin salama.

Heureka – me kuuntelemme saksankielisiä rukouksia ja väki ahtautuu kirkkoon muulloinkin kuin joulunaikaan! Tässäkö on seurakunnan uudistumisen alku. Kohta varmasti lopultakin myydään kaikki olemattomalla käytöllä oleva seurakunnan kiinteistöomaisuus ja vaihdetaan virret menevään gospeliin. Näen jo kirkon peräosaan rakennetun kirkkoherranviraston ja sen viihtyisän kahvilan tapas-lounaineen. Lippuja kirkontornin samppanjabaariin joutuu jonottamaan kuukausia – onhan se valtakunnan ykkösnähtävyyksiä. Seurakunnat ympäri Suomen tekevät benchmarking-matkoja Uuteenkaupunkiin tutustuakseen päätöksentekoomme, josta puuttuu vastakkainasettelu ja joka perustuu kaikkien kappeleiden yksimielisyyteen.

Esitys on koskettava, koska koko tuotantotiimi on meidän kuulijoiden palveluksessa palavasta sydämestään. Juuri näin seurakunnan pitäisikin keskittää kaikki tekeminen uusikaupunkilaisiin kehdosta hautaan. Dietrich Bonhoeffer halusi muutosta ja nousi Hitleriä vastaan. Hän oli valmis yrittämään, vaikka tiesi sen hintana olevan hänen elämänsä. Tätä vasten näkisin, että meille seurakuntamme päättäjille on lapsen leikkiä rakentaa kaikki yksilöt huomioiva vetovoimainen ja elävä seurakunta, joka kokoaa meidät uusikaupunkilaiset sankoin joukoin ympäri vuoden.

Timo Räsänen

Kirkkoneuvoston ja -valtuuston jäsen

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here