– Useamman vuoden ajan olen seurannut, kun espanjansiruetanoiden populaatio siirtyy lähemmäs ja lähemmäs. Olen jo vuosia noukkinut niitä maasta ja hävittänyt. Viime päivien aikana olen poiminut ja hävittänyt satoja espanjansiruetanoita, Vakka-Opiston puutarhapiirin Hiulla asuva jäsen Marjo Mäkirinne kertoo.
Suomen Lajitietokeskuksen mukaan espanjansiruetana on väritykseltään vaihteleva ja se on etanaksi kookas, koska täysikasvuisena se voi olla 7–14 senttimetrin mittainen ja muodoltaan tukeva. Suomessa tavatut espanjansiruetanayksilöt ovat yleensä olleet murretun oranssinpunaruskeita, likaisenruskeita tai mustia.
Nuorilla yksilöillä saattaa olla kyljissään tummat pitkittäisjuovat. Hengitysaukko on oikealla kyljellä kilven puolivälin etupuolella. Päältä katsoen espanjansiruetanan häntäpää on pyöreäreunainen. Sen jalan alapinta on kokovaalea tai reunoiltaan hieman keskiosaa tummempi.
– Santtiossa ja Hiulla liikenteessä olleet etanat ovat olleet mustia tai kuparinvärisiä. Ne ovat olleet ihan helposti erotettavissa esimerkiksi pantteri- tai ukkoetanoista, joita ei kannata hävittää, Mäkirinne lisää.
Lajitietokeskuksen mukaan espanjansiruetanoita esiintyy yleensä joukoittain, joten, jos pihalta löytyy yksi, on lähistöllä yleensä muitakin. Laji on kaikkiruokainen, joten sille kelpaa ruoaksi niin puutarha, linnunpoikaset kuin kuolleet lajitoveritkin. Etana voi liikkua 50 metriä yössä ja syö yleensä oman painonsa verran vuorokaudessa.
Espanjansiruetanan munat ja nuoret yksilöt kulkeutuvat paikasta toiseen maansiirtojen ja erilaisten taimien, sipulien ja juuristojen multapaakkujen myötä. Se voi siirtyä myös lehtikasojen ja kompostien välityksellä. Espanjansiruetana on kaksineuvoinen eli yksi yksilö voi toimia sekä naaraana että koiraana, siksi kanta kasvaa nopeasti. Etanan munat säilyvät yleensä talven yli.
– Espanjansiruetanoita näyttäisi olevan erityisesti Hiun pyörätiellä, siinä ne tallaantuvat pyörien ja jalankulkijoiden alle ja etanoiden munat liikkuvat kenkien ja renkaiden mukana eteenpäin ja etanat leviävät uusille alueille. Tätä leviämistä olen yrittänyt estää rautafosfaattia sisältävällä etanarakeella, Mäkirinne huomauttaa.
Espanjansiruetanan hävittäminen omin voimin on mahdollista. Etanat kannattaa kerätä pihdeillä, jotta vältytään koskemasta etanoiden limaan, joka on ihmisten lisäksi haitallista myös esimerkiksi koirille. Infektioriskin takia etanoita käsiteltäessä on käytettävä hanskoja. Etanat tulisi lopettaa mahdollisimman nopeasti.
Suomen Lajitietokeskus ehdottaa lopetustavaksi etanan pään leikkaamisen saksilla sarvien välistä pitkittäin, jolloin pään hermorengas katkeaa. Etanan pään voi myös murskata nopealla iskulla. Etanan voi myös lopettaa vahvassa alkoholiliuoksessa tai pudottaa ne yksitellen kiehuvaan veteen. Kuolleet etanat on syytä pakata sekajätteen mukana poltettavaksi.
– Kyllä etanoita vielä poimii hävitettäväksi, mutta se varsinainen hävittäminen on ongelma. Kiehuvasta vedestä ne yrittivät kiivetä pois, mutta etikka tuntui toimivan. Nyt kaivoin pihalle syvän kuopan ja kaadan vedellä tapetut etanat sinne, Mäkirinne kuvailee.
Jos alueella on havaittu espanjansiruetanaa, tulee nurmikko ja piha-alueen kasvillisuus pitää matalana ja siistinä, silloin etanat eivät löydä suojaa kuivumista vastaan. Kompostin päälle kannattaa ripotella kalkkia, joka imee etanoista veden, mutta samalla se haittaa kaikkea kompostin pieneliöiden toimintaa.
– Nyt pitäisi saada paljon väkeä liikenteeseen, jotta saisimme kaikki espanjansiruetanat nitistettyä, Mäkirinne toivoo.