Koripallovalmentaja Gordon Herbert nauttii teetä sateisena päivänä Uudenkaupungin rannassa. Kesä lähenee loppuaan ja sen tuntee viilenevänä säänä.
Kysyttäessä, millainen kesä 62-vuotiaalla valmentajalegendalla on ollut, Herbertille tulee ensimmäisenä mieleen pettymyksellinen.
– Oli iso pettymys, ettemme selviytyneet Tokion olympialaisiin, Herbert harmittelee.
Kanadalais-suomalainen Herbert on toiminut talvesta 2018 lähtien Kanadan maajoukkueen valmennustehtävissä sekä päävalmentajana että apuvalmentajana.
Heinäkuun alussa järjestetyssä olympiakarsinnoissa Kanada koki pettymyksen, kun joukkue hävisi turnauksen välierässä Tshekille jatkoajan jälkeen ja näin ollen karsiutui olympialaisista.
– Olosuhteet olivat haastavat, sillä olimme koronakuplassa Tampassa eikä meillä ollut turnausta ennen yhtään harjoituspeliä, Herbert kertoo.
– Joukkueessamme oli kahdeksan NBA-pelaajaa ja meillä oli kotietu, joten tulos harmittaa. Mutta sellaista se urheilu välillä on.
Viime kaudella Herbert valmensi, yhdessä poikansa Danielin kanssa, Venäjällä VTB-liigassa pelaavaa Avtodor Saratovia.
Herbert kertoo viime kesänä harkitsevansa pitkään Saratovin tarjousta, mutta nyt jälkeen päin hän kertoo olevansa tyytyväinen ratkaisustaan.
– Oli hieno kokemus valmentaa siellä. Liiga on kovatasoinen, jossa kärkijoukkueet ovat Euroopan huippujoukkueita. Liigassa oli eri puolilta Eurooppaa, joten oli hienoa nähdä erilaista pelitapoja, Herbert kehuu.
Ainoaksi ongelmaksi Saratovissa koitui Herbertin maajoukkuekuviot. Herbert joutui kahdesti lähtemään kauden aikana valmentamaan Kanadaa karsintaikkunoiden aikana.
Helmikuun karsinaikkunan jälkeen Saratovilla oli edessä kolme tärkeää peliä, joista he hävisivät heti kaksi.
Herbert sai lähteä päävalmentajan paikalta.
– Meidän karsintakuplamme sijaitsi Puerto Ricossa, joten se vei minulta paljon aikaa matkustaa sinne. Seura ei siitä tykännyt, ja kun hävisimme pari peliä paluuni jälkeen, he antoivat potkut.
Herbert muistuttaa, että Saratovissa ei ole muutamaan vuoteen yksikään valmentaja valmentanut koko vuotta.
– Sellainen kulttuuri Venäjällä on joukkueurheilussa.
Ensi kauden suunnitelmat ovat vielä auki. Hän paljastaa saaneensa kesän alussa tarjouksia Ranskasta, Israelista ja Saksasta, mutta Herbert halusi silloin keskittyä maajoukkueeseen.
Jatko Kanadan maajoukkuevalmennuksessa kiinnostaa, mutta se aiheuttaa neuvotteluissa päävaivaa eurooppalaisille seurajoukkueille.
– Minulta kysytään heti aluksi, valmennanko Kanadaa karsintaikkunoiden aikana. Eurooppalaiset joukkueet eivät tykkää, että valmentaja lähtee kesken kauden kahdeksi viikoksi maailman toiselle puolelle, Herbert toteaa.
Herbert myöntää, että hänen on mahdollisesti tehtävä valinta seurajoukkue- tai maajoukkuevalmennuksen väliltä.
– Minulla on mahdollisuus valmentaa Kanadaa seuraavissa karsintaikkunoissa, joita tulee olemaan kuusi seuraavan kahden vuoden aikana.
– Mietin rauhassa vaihtoehtoja seuraavien kuukausien aikana. Nyt aion viettää perheeni kanssa aikaa Uudessakaupungissa, Herbert pohtii.
Yksi asia on kuitenkin varmaa: Herbert haluaa vielä valmentaa.
– Haluan valmentaa vielä viidestä kuuteen vuoteen, Herbert ilmoittaa.
Herbert kertoo, että olisi hienoa valmentaa vielä Suomessa. Se vaatisi joukkueen, jonka realistinen tavoite olisi voittaa Suomen mestaruus.
– Olen Suomessa voittanut hopeaa, pronssia ja Suomen cupin, mutta Suomen mestaruus puuttuu vielä, Herbert naurahtaa.
Korisliigaa ja Korihaita Herbert ei ole hirveästi ehtinyt seuraamaan. Kuitenkin hänen mielestään liiga on mennyt eteenpäin ja taso paranee joka vuosi.
Korihaista kysyttäessä Herbertille tulee luonnollisesti yksi nimi mieleen.
– Bojan Sarcevic tuo Korihaille ammattimaisuutta ja voittamisen kulttuuria. Uskon, että nuorille suomalaispelaajille sekä ulkomaalaispelaajille hänen esimerkkinsä harjoituksissa on valtava, Herbert sanoo.