Oppivelvollisuuden laajentuminen ja toisen asteen koulutuksen maksuttomuus tarkoittaa opiskelijoille myös ilmaisia, opetuksen järjestäjän tarjoamia oppimateriaaleja. Muutos koskee tänä vuonna peruskoulusta valmistuneita ja tänä syksynä toisen asteen koulutuksen aloittavia opiskelijoita.
Uudenkaupungin lukiossa ja ammattiopisto Novidassa käytetään runsaasti digitaalisia oppimateriaaleja, mutta joissain aineissa vielä myös perinteisiä oppikirjoja. Lukio onkin jakanut opiskelijoidensa käyttöön opiskelijakohtaiset kannettavat tietokoneet. Novidassa on käytössä alakohtaiset kaapit kannettaville tietokoneille. Niissä olevia koneita käytetään opetustilanteissa, ja opiskelun niin vaatiessa niitä voi lainata myös kotiin.
– Olemme hankkineet pääosin sähköisiä oppikirjalisenssejä, kertoo Uudenkaupungin lukion rehtori Esa Pirkola .
Pirkola kertoo, että tarvittavat lukiokirjat ovat opiskelijan käytössä koko tämän opiskeluajan, jotta niitä voidaan käyttää ylioppilaskirjoituksiin valmistautuessa. Opintojen lopussa kirjat voidaan kerätä takaisin koululle, jos ne ovat hyväkuntoisia. Joitain teoriakirjoja on myös opiskelijoiden yhteiskäytössä.
– Kaikkien ei tarvitse lukea kaikkea koko ajan. Yhteiskäyttökirjoja on ryhmälle riittävä määrä, ja ne saa tuntien aikana käyttöön. Kaikille ei siis ole omaa, Pirkola sanoo.
Novidassa kirjoja pyritään mahdollisuuksien mukaan kierrättämään.
– Työkirjojen osalta kierrättäminen on kuitenkin mahdotonta, Novidan Uudenkaupungin toimipisteen rehtori Juha Jokinen toteaa.
Kirja-Vakalle uusien opiskelijoiden maksuttomat oppikirjat tarkoittavat tulonmenetystä. Kaisa Leinolle päätös maksuttomasta toisesta asteesta ja sen oppimateriaaleista tuli nopeasti. Oppikirjat ovat iso osuus kaupan myynnistä, jota on vaikea kuroa umpeen.
– Olemme kuitenkin Uudenkaupungin ainoa kirjakauppa, joten kolmen koulun opiskelijat hankkivat kirjansa meiltä, Leino kertoo.
Kun nuoret tulevat ostamaan oppikirjoja, he katselevat usein samalla myös muuta kaupan tarjontaa. Mukaan voikin Leinon mukaan tarttua joskus esimerkiksi kirjoitusvälineitä.
– Kyniä, vihkoja ja kumeja menee jonkin verran, mutta kun melkein kaikki tehdään nykyään koneella, niin ei tarvita juuri mitään, Leino kuvailee.
Kaisa Leino on huolissaan oppilaista sähköisten oppikirjojen yleistymisen vuoksi. Hän arvelee, että joku voi yhä haluta tavallisen kirjan.
– Sähköiseen kirjaan ei noin vain tehdä merkintöjä ja siitä voi saada päänsärkyä. Tuntuu aika raskaalta, kun muistiinpanotkin tehdään pääosin koneella, Leino sanoo.
Tänä vuonna vain ensimmäisen vuoden opiskelijat jättävät oppikirjansa ostamatta, mutta ilmaiseksi oppimateriaalinsa saavien joukko laajenee vuosi vuodelta. Kaisa Leino ymmärtää, että käytännöllä pyritään tasa-arvoisuuteen, mutta kirjakaupan näkökulmasta asia huolettaa.
– Tulevaisuus näyttää synkältä, Leino sanoo.
Leino uskoo, että kutistuva oppikirjamyynti heikentää myös muiden kivijalkakirjakauppojen tilannetta.
– Tämä on kuin maitokaupassa ei saisi myydä maitoa, hän sanoo.