IPCC:n ilmastoraportti ei ole vain joitain fiksuja varten EU:n johdossa, vaan se on tarkoitettu meille ihan jokaiselle varoittamaan siitä, mitä on tulossa. Jokaisella tarkoitan ihan jokaista meistä myös täällä Uudessakaupungissa. Toivon aidosti, että mahdollisimman moni tutustuu raportin sanomaan edes pintapuolin.
Raportista tulee sellainen tunne, että eläisimme scifi-leffassa, mutta toisin kuin arveltiin, ei täällä ole lentäviä autoja tai olentoja ulkoavaruudesta. Niiden sijaan täällä on valtavia tulipaloja, tulvia ja ennennäkemättömiä lämpötiloja, unohtamatta kuukausi sitten meren päällä palanutta tulta.
Uutisilla ja markkinoinnilla on valtava merkitys siihen, miten näemme kriisitilanteet. Nykyään Iltalehden avaamalla näkee kyllä jos jonkunlaista kauhukuvaa eri aiheista, mutta mielestäni ilmastokriisistä viestitään edelleen kuin jostain etäisestä ilmiöstä. Kerrotaan kuinka jotain tapahtuu jossain kauempana ja kuinka ehkä joskus kaukana tulevaisuudessa täälläkin tapahtuu jotain.
Sen lisäksi, ettei ymmärretä, että ilmastokriisi on jo käynnissä, ei myöskään ymmärretä sitä, kuinka pian suuria muutoksia voi olla jo tulossa. Taidetaan unohtaa, että rajana pidetty 1,5 asteen lämpeneminen ylitetään todennäköisesti viimeistään 2030-luvun alussa eli vuosikymmenen sisällä.
Itse haluaisin lukion jälkeen päästä opiskelemaan ympäristöpolitiikkaa. Nyt on kuitenkin hyvin outoa ajatella millaista tuolla alalla on 30-luvun Suomessa. Onko tehty suuria ryhtiliikkeitä vai onko ala saanut syyt niskoilleen monestakin asiasta?
Tämä pistää miettimään tulevaisuutta muiltakin osilta. Jos saisin lapsen 30-vuotiaana, lapseni syntyisi tähän maailmaan vuonna 2033. Ja jos myös oma lapseni saisi lapsen 30-vuotiaana, lapsenlapseni syntyisi vuoteen 2063. Vuoteen, jolloin moni asia on toisin. Jos nykypäivänä asetetut ilmastotavoitteet toteutuvat, on moni maa ollut hiilineutraali jo yli vuosikymmenen. Jos taas mennään nykyisten ilmastotekojen tahdilla, saattaa edessä olla sellainen aika, jota en halua edes kuvitella.
Emme voi täältä Uudestakaupungista käsin vaikuttaa esimerkiksi Kiinan tai Yhdysvaltojen toimintaan, mutta voimme kuitenkin hoitaa oman osamme. Itse en ainakaan haluaisi joutua kertomaan lapsenlapselleni, kuinka edes omaa osuuttamme ei pystytty tekemään.
Eikä sitä ainakaan nykypäivänä vielä tehdä, sillä keskivertosuomalainen kuluttaa vuodessa 3,8 maapallon arvosta luonnonvaroja. Ainahan Suomessa voi syyttää kylmiä sääoloja ja pitkiä välimatkoja ja niin edelleen, mutta se ei ole minkään arvoista. Ympäristö ei tekosyitä ymmärrä.
Ihan varmasti meillä kaikilla on vielä parantamiseen varaa ja keinoja on kyllä tiedossa. Hoidetaan siis se oma osuutemme. Jos ei muuten, niin lapsenlapset mielessä pitäen.
Iiris Soininen
lukiolainen