Arktiset kahlaajat muuttavat pitkin Suomen rannikkoa. Esimerkiksi suosirreistä suurin osa pesi Jäämeren rannoilla, pikkusirrit ja pulmussirrit Siperian tundralla. Suomen rajojen sisällä näistä linnuista pesii vain pieni osa.
Kahlaajat ovat tulleet kaukaa ja ovat matkalla vielä kauemmas. Osa lentää Afrikkaan, toiset jäävät Eurooppaan Välimeren tai Atlantin rannoille.
Punakuiri on hyvä esimerkki näiden lintujen käsittämättömästä sitkeydestä. Eräs Siperiassa lähettimellä varustettu yksilö lensi yhtä soittoa 230 tuntia ja 10 800 kilometriä trooppiseen Uuteen-Kaledoniaan asti! Sen täytyi matkalla menettää noin puolet painostaan.
Onkin helppo ymmärtää, että ruokailu levähdyspaikoilla on kahlaajille elintärkeää.
Monilla kahlaajilla aikuiset linnut lähtevät muuttomatkalle ennen poikasia. Sukupuoletkin lähtevät usein matkaan eri aikaan. Muuttokausi venyy kuukausien mittaiseksi, ja näin rannoilla ei ole koskaan tungokseksi asti saman lajin lintuja kilpailemassa muonasta.
Sitä vastoin eri lajit voivat pakkautua tiiviiksi porukoiksi. Esimerkiksi elokuun puolivälissä Kalajoen hiekkasärkillä levähti samanaikaisesti ainakin yhdeksän eri lajin kahlaajia.
Tämä on mahdollista, koska kunkin lajin rakenne ja käyttäytyminen on erikoistunut erilaiseen tapaan hankkia ravintoa – siitä huolimatta, että ne kaikki syövät selkärangattomia eläimiä.
Esimerkiksi tylli poimii lyhyellä nokallaan ötököitä rantahiekan pinnalta. Suosirrin nokankärki on pehmeä ja herkkätuntoinen, ja sillä lintu kaivaa saalista sentin-parin syvyydestä hiekan alta. Pulmussirri kipittää aivan murtuvien aaltojen tuntumassa napsimassa meren tuomisia, kun taas viklot ja kuirit voivat pitkine koipineen kahlata syvemmässäkin vedessä.
Arktisia kahlaajia on yhä miljoonia, mutta monien lajien kannat ovat laskussa. Rantojen rakentamisen lisäksi pesimis- ja levähdyspaikkoja on kadonnut, kun rehevöityneet rannat ovat kasvaneet umpeen ja soita on ojitettu.
Arktinen alue kuumenee monin verroin maapallon keskiarvoa nopeammin, joten myös lämpenemisellä on todennäköisesti jo vaikutusta pohjoisen kahlaajiin. Jää kuitenkin vielä nähtäväksi, kuinka herkkiä ne ilmaston muuttumiselle ovat.
Maija Karala