Tanssitaiteilija, koreografi Minna Tervamäki ei muista milloin olisi jännittänyt yhtä paljon kuin tällä viikolla.
– Olen jännittänyt ihan hirmuisesti. Tämä on ensimmäinen oopperan ohjaustyöni. Onneksi kirkko-oopperassa ei tarvinnut plaseerata sentään sataa ihmistä, hän hymähtää.
Kirkko-oopperan Ende und Begin kantaesitys on ollut koreografille kaikin puolin haastava produktio.
– Oopperassa on paljon tekstiä ja yksityiskohtia, jotka täytyy muistaa. Lisäksi tuoli on välillä niin lavan reunalla, että pitää varoa putoamista.
Erityisen haastavaksi ohjaustyön teki, kun Tervamäki ohjasi muitten esiintyjien lisäksi myös itseään.
– Katselin iltaisin videolta, miltä esitys näyttää, kun enhän voinut muuten nähdä itseäni tanssijana kirkkotilassa. Onneksi apunani oli paikallinen ohjaaja Mikko Rantanen sekä Lasse Oinonen , joka valaistuksella teki kirkkotilasta aivan uskomattoman upean.
Tervamäki kiittelee myös koko työryhmää ja erityisesti säveltäjä Olli Kortekankaan upeaa musiikkia, josta ohjaustyö lähti liikkeelle kuin itsestään.
– Minulla on tapana nähdä teos kuvina tai filminä. Niin tämäkin oopperan ohjaus rakentui. Musiikki siivitti kuvia.
Kiitokset hän antaa myös kantaesityksen solistille, basso Nicholas Söderlundille , joka suoriutui kaikesta, mitä ohjaaja häneltä vaati.
– Kun ehdotin Nicholakselle jotain, niin hän vastasi aina, että no kokeillaan, hän naurahtaa.
Tervamäki tunnetaan intohimoisena taiteilijana, joka miettii kaikki yksityiskohdat hyvin tarkkaan. Harjoituksia on ollut paljon ja yksityiskohtia on hiottu.
– Yksityiskohtien hiomisesta syntyy hieno kokonaisuus.
Uudenkaupungin Uuteen kirkkoon oli rakennettu Crusell-viikkoa varten esiintymislava. Se ei tanssiesitykselle riittänyt, vaan kirkkotilaan oli rakennettava vielä toinen lava.
– Kirkkotila on siinä mielessä haastava, ettei sitä ole suunniteltu esitykseen, jossa näkyisivät jalat, Tervamäki selittää.
Hän tiesi jo lupautuessaan produktion koreografiksi ja ohjaajaksi, mitä on odotettavissa, sillä hän on esiintynyt kymmenissä kirkoissa ja hyvin erilaisissa paikoissa ympäri maailmaa.
– Olen esiintynyt Pariisissa ja New Yorkissa, Kansallisbaletissa, Kasarmitorilla, sairaalasängyn vierellä ja hoivakodeissa.
Yksi esiintymispaikka on jäänyt erityisesti mieleen: Jorma Uotinen rakensi Kuopioon ja Töölönlahdelle esityksen veden päälle. Minna Tervamäki lupaa, että jos Kaupunginlahdelle rakennetaan esiintymisestradi, hän tulee varmasti esiintymään tänne uudestaan.
– Olen ihastunut tähän kaupunkiin. Kaupunginlahden rannat ovat niin ihania ja tämä vanha kaupunki kaunis, hän kehuu keskustan empirepuutalokokonaisuutta.
Tervamäki on viettänyt kolme eri jaksoa Uudessakaupungissa. Tutuiksi ovat tulleet Aquariuksen ja Gasthaus Pookin huoneet. Pookissa häntä on viehättänyt vanhanajan vierasmaja -tunnelma.
Rauhan juhlavuoden kantaesitys, kirkko-ooppera Ende und Beginn, perustuu Dietrich Bonhoefferin teokseen Kirjeitä vankilasta. Juutalaisten kohtelua kritisoinut ja natseja vastustanut saksalainen pappi ja teologi sai puhe- ja julkaisukiellon, hänet pidätettiin ja lopulta Gestapo kuljetti hänet ensin Buchenwaldin keskitysleirille sekä neuvostojoukkojen lähestyessä Flossenburgin keskitysleirille. Hänet hirtettiin vain kaksi viikkoa ennen liittoutuneiden saapumista.
– Kirkko-ooppera ei ole kronologinen elämäkerta, vaan se kertoo enemmän Bonhoefferin sisäisistä tunteista ja ajatuksista, Tervamäki korostaa. Teos kertoo yhtä paljon tästä ajasta kuin natsi-Saksasta.
– Samat tunteet liittyvät kaikkiin aikakausiin. Samat tapahtumat voisivat tapahtua tänäkin päivänä ja tapahtuvatkin jossain.
Bonhoeffer käy läpi ristiriitaisia tunteita, ihmisen epäloogisuutta sekä uskoa ja toivoa.
– Bonhoefferin viimeinen viesti jälkipolville oli, että tämä on loppu, minulle uuden alku. Hän siis päätyi sittenkin ajatuksissaan valoon.
Kirkko-ooppera esitetään tänä iltana Uudessa kirkossa kahteen kertaan, kello 18 ja 21. Työryhmä päätti järjestää myös toisen näytöksen, kun kirkkosalia ei voida koronan vuoksi täyttää. Esitys myös televisioidaan.
Tervamäki toivoo, että tv-taltioinnissa säilyy ohjaajan näkemys.
– Olen hyvin kriittinen taltiointeihin. Jos editoinnissa on paljon leikkauksia, lopputulos voi olla hyvin levoton, eikä katsoja saa teoksesta oikeaa käsitystä.
Tervamäki on hyvin onnellinen, että esityksiä voidaan järjestää taas vähitellen livenä.
– Näyttämötaiteen tärkein tehtävä on saada katsojat keskittymään täysin jonkin asian äärelle. Tuntuu, että tämä poikkeusaika striimauksineen on tehnyt ihmisistä yhä levottomampia. Jokainen ihminen tarvitsee kuitenkin hetkiä, että sulkee kännykän ja keskittyy läsnä olevaan.
Yleisön keskittyminen teokseen on myös paras kiitos työryhmälle, joka on työstänyt kirkko-oopperaa yli vuoden.
