Korona-ajalle kiitos

0

Tämä neljäs korona-aalto roihahti kesken kesälomaa. Olimme suunnitelleet loman lopuksi retkeä Poriin. Jostain syystä maakuntarajan ylittäminen ei tuntunut enää yhtään houkuttelevalta. Pori tuntui yhtä eksoottisen etäiseltä kuin Tallinna tai Gdansk.

Kun juuri ja juuri oli jaksanut kahlata läpi ne listat, joissa oli lueteltu altistumispaikat Turun seudulla ja Vakka-Suomessa, mielenkiinto ei jaksanut yltää enää Satakuntaan. Niinpä kesäretken suunta vaihtui Porista Kustaviin.

Kustavista oli kirjattu yksi ravintola, jossa oli altistuttu koronalle. Laskeskelin, että kyllä ne ravintolapöydät on jo ehditty desinfioida. Niinpä pakkasin mäyräkoiran kuljetuslaatikkoon, isännän auton ratin ja penkin väliin ja istahdin tyytyväisenä pelkääjän paikalle ja niin suuntasimme retkelle Kustaviin.

Sama suunnitelma oli monella muullakin. Lossille oli pitkä jono ja Vuosnaisissa oli kuin Citymarketin Mammuttimarkkinoilla tai Stockmannin Hulluilla päivillä. Tosin lossilla kukaan ei repinyt aletavaraa käsistä. Kun henkilöautot ja pari rekkaa olivat karauttaneet lossilta saaren toiseen päähän, perässä tuli vielä letka moottoripyöriä. Ravintolan terassi oli hetkessä täynnä. Vuosnaisten rantakallioilla sai etsiä kuvakulmaa, jossa ei näkyisi turisteja. Kustavi hurmasi silti, kuten aina.

Korona kuulostaa kirosanalta, sen verran epidemia jo tympii. Korona-sanassa on jotain samaa kuin perkeleessä, ärrää ja kiukkua. Koska kiukku on epämukava olotila, aloin loman joutohetkinä miettiä, mitä hyvää korona-aika on tuonut.

Listalle kertyi yllättävän paljon asioita. Olemme kolunneet luontopolkuja enemmän kuin koskaan. Koiran hankintaa olimme jahkailleet kolme vuotta. Korona-aikana otimme tosissamme yhteyttä kenneleihin. Nyt kotona on koira konmarittamassa huushollia. Kummasti se löytää kaluttavakseen juuri ne tossut, jotka jo joutavatkin Helistölän jätekuljetukseen.

Kiitos korona-ajan, olen opetellut kokkailemaan uusia ruokia. Kun ei tarvitse lähteä mihinkään, sunnuntaina ehtii hyvin tehdä 3–4 päivän ruuat etukäteen ja leipoa. En muista sitäkään, milloin viimeksi olisin siivonnut kotona yhtä paljon kuin viimeisen 1,5 vuoden aikana. Myös piha on kokenut mullistuksen. Puutarhaan ei mahdu enää yhtään uutta puskaa tai kukkapenkkiä.

Korona on paljastanut paljon myös ihmissuhteista. Kun ystäviä ei ole voinut tavata isossa porukassa, osa tapaamisista on karsiutunut kokonaan. Tiukimpien koronasuositusten aikana piti valita ne harvat ihmiset, joita tapaa koronaa uhmaten. Uskon, että ne ystävyydet, jotka ovat kestäneet tämän etäajan, jatkuvat lopun iän.

Kun tuttavat tapaa vuoden tauon jälkeen, vierailusta on karsiutunut kaikki turha tärkeily. Ihan sama, onko sohva kulahtanut tai lanteille kertynyt taas pari kiloa lisää, sisimmässä on vain riemu, että saa vihdoin tavata ystäviä kasvokkain.

Myös sukulaiset tuntuvat yhä tärkeämmiltä. Kun mieleen on juolahtanut koronan pahin variaatio, sukulaisten olemassaoloa ei pidä enää itsestäänselvänä.

Korona-aika muistuttaa sipulin kuorimista. Kuoriessa silmiä kirveltää, mutta sisin voi sittenkin yllättää myönteisesti. Poikkeusaika on lisännyt inhimillisyyttä ja keskittymistä elämän perusasioihin.

Teija Uitto

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here