Jos olisin uusi valtuutettu, olisin saanut paljon uutta tietoa tulevien päätösten rakennusaineeksi. Kaupungin virkamiehenä olisin myös halunnut kuunnella huippuesiintyjiä, mutta osa päättikin viettää lomansa samaan aikaan. Rauhan 300-vuotisjuhlia vietetään harvoin, mutta museonkin väki toivoi päiviinsä muutakin kuin mennyttä ja lähti vapaalle.
Yrittäjilläkin oli kiireitä. Rannan tavernoissa ei juhla näkynyt mitenkään, vaikka olikin merkittävä tapahtuma. Ei ollut henkilökunnalla tapahtuman T-paitoja eikä listalta löytynyt Rauhan 300v -burgereita tai vastaavaa. Poikkeuksen teki Pooki. Pöydissä oli historia-aiheinen tabletti ja Simo Reijonsaari loihti kutsuvieraille fantastisen lounaan 1700-luvun hengessä. Se mies on kuin runoilija patojensa kanssa. Toivottavasti Pooki pitää juhla-aterian menussa mukana.
Symposiumissa käsiteltiin paljon historiaa, miten se vaikuttaa nykypäivään ja esiteltiin tulevaisuuden kipupisteitä. Minuun kolahti erityisesti professori Anna Rotkirchin käppyrät väestökehityksestä. Suomi vanhenee vauhdilla. Pandemiavauvat eivät notkahdusta pelasta. Tarvitsemme uutta väkeä, muuten Suomi näivettyy. Uusikaupunki on yksi ikääntyvimmistä. Tässä kaupungissa toimii tuhansien työpaikkojen autotehdas, jossa työskentelee hedelmällistä, nuorta väkeä. Mutta he eivät asu täällä, vaan muilla paikkakunnilla.
Monien mielestä on vain hyvä juttu, etteivät ole rasittamassa koululaitosta, terveydenhuoltoa ja päiväkoteja. Pessimistit jaksavat povata autotehtaalle huonoja aikoja, ja sitten oltaisiin taas tyhjän päällä kuin suuren laman aikoina.
Autotehdas järjestää vain työpaikat, ei asuntoja. Uki valitsi aikoinaan, ettei tarjota muuta kuin ”kanikoppeja” ja sana kiiri pitkälle. Väkeä värvättiin pitkin Suomea, mukana ei ollut kaupungin edustajaa. Sekin oli viesti. Raumalaiset olivat aktiivisempia.
Fakta on, että tarvitsemme nuoria asukkaita, muuten uuvumme vanhushuollon taakan alle. He tuovat myös uusia ajatuksia ja uutta verta ankkalammikkoon. Kaupungissa puhutaan jo 70 kieltä, se kertoo suuresta potentiaalista. Meidän on pidettävä hyvä huoli jokaisesta uudesta asukkaasta ja lähestyttävä heitä. Ehdotan, että järjestetään oma symposium, miten autotehtaalaiset saataisiin sitoutumaan.
Voi käydä, että kun uusi uljas ”Sampo”, se Sihy, valmistuu, niin ensin loppuvat lapset, mutta ei hätää – sitten sen täyttävät vanhukset.
Pirkko Arstila
toimittaja, freelancer