Tutustuin kesälomallani muutamiin suomalaisiin kaupunkeihin. Osa niistä oli etäisesti tuttuja, osassa olen viettänyt enemmänkin aikaa ja joissakin vierailin ensimmäisen kerran.
Jälkimmäiseen osastoon kuului Savonlinna, jossa vierailimme muutama viikko sitten. Etukäteen tiesin paikasta linnan, siellä järjestettävät oopperajuhlat ja Saimaan kauniit maisemat. Myös lihapiirakkaa muistuttavan lörtsyn osasin yhdistää juuri Savonlinnaan.
Ja mikä olikaan ensimmäinen asia, mikä piti hoitaa niin sanotusti alta pois, kun astuimme ensimmäisen kerran hotellista ulkoilmaan. Tietysti torille ja valitsemaan, mistä kolmesta kojusta mahtaisi löytyä parhaat lörtsyt.
Jopa täällä kaukana Saimaan rannoista myydään kaupoissa liha- ja omenatäytteisiä lörtsyjä, mutta enpä arvannut, että tuotekehittely on vienyt littanaa piirakkaa niin pitkälle, että väliin saisi kebabia tai lakkaa.
Samalla istumalla piti toki maistaa sekä suolaista että makeaa. Harmi vain, että iltapäivän myöhäisinä tunteina osa makuvaihtoehdoista oli ehtinyt loppua.
Suupielet sokerissa oli mukava lähteä kohti kaupungin suurinta nähtävyyttä Olavinlinnaa, jonka lähistölle oli noussut useampia houkuttelevia ravintoloita ja kahviloita.
Toinen paikallisista pienpanimoista oli pystyttänyt liikkuvan myymälänsä paraatipaikalle linnan viereen ja ohessa myytiin myös näyttelijä Ville Haapasalon lanseeraamia georgialaistyyppisiä juustoleipiä.
Haapasalon tunnetumpi myyntikoju löytyy Puumalasta, mutta kenties suuremman menekin toivossa leivät olivat löytäneet tiensä myös Savonlinnaan.
Makumatkamme Savonlinnaan huipentui toiseen itäsuomalaiseen herkkuun eli muikkuihin. Saa niitä toki lännestäkin, mutta Savonlinnassa muikut oli omittu siihen malliin, että pakkohan niitä oli maistaa.
Matkamme seuraavissa kaupungeissa Joensuussa ja Jyväskylässä pohdin, mitä juuri niissä pitää syödä. Samaisia muikkuja olen syönyt Keski-Suomessakin ja Joensuusta tuli mieleen lähinnä karjalanpiirakat, joita löytyi mukavasti jo aamiaispöydästä.
Sen kummempia perinneherkkuja ei mieleeni juolahtanut, mutta maistoin sentään molemmissa paikallisia oluita.
Kotiin palatessani pohdin, mitä Uuteenkaupunkiin saapuva haluaa syödä. Hän on varmasti googlettanut asiaa ja maistaa kenties munkkeja ja marenkia, ehkä paikallista oluttakin, mutta ei niillä vielä nälkä lähde.
Jokaisesta pitäjästä löytyy joku perinneruoka, kun tarpeeksi penkoo, mutta ei niillä yleensä turisteja houkutella. Harva lähtee Somerolle tai Loimaalle syömään piapoa.
Lörtsyillä on herkuteltu Savonlinnassa 1950-luvulta lähtien. Lahden yössä on baari-illan jälkeen täytetty mahat lihamukeilla vasta 1980-luvulta alkaen. Kaupungille tunnusomaisen herkun ei siis tarvitse olla kovin vanha.
Kesäisin jokaisella ravintolalla on joku tietty kehuttu annos, mutta entä talvella. Irvileuka voi tietysti sanoa, että eihän Ugissa kukaan turisti talvella käy, mutta satunnaisia matkailijoita vierailee varmasti ympäri vuoden.
Minkälaisen makumatkan heille voisi luvata? Onko ideoita?
Risto-Matti Kärki
tuottaja