Minun koronavauvani

0

Korona-aika on muuttanut elämääni merkittävästi. Syy ei alkujaan ollut koronan, muutos vaan sattui samaan ajankohtaan. Minulle nimittäin tarjoutui tilaisuus toteuttaa unelma, josta olin enemmän tai vähemmän haaveillut 25 vuotta.

Allekirjoitin agenttisopimuksen urheilubrändin kanssa, irtisanouduin vakituisesta työpaikastani ja sovin saman työnantajan kanssa jatkavani edelleen myös heidän maahantuomiensa urheilutuotteiden myyntiä. Ryhdyin siis yrittäjäksi. Ajankohta ei ehkä ollut paras mahdollinen, mutta olen löytänyt koronasta myös paljon positiivisia vaikutuksia yritttäjätaipaleeni alkuun.

Ennen koronaa iso siivu työajastani meni reissussa asiakas- ja päämiestapaamisissa. Nyt vietän useimmat työpäiväni pitkälti tietokoneruudun ja puhelimen äärellä. Vaikka kotikonttorilla viihdynkin, kaipaan tapaamisia kasvotusten ja jopa autolla ajoa. Ja olen pahoillani, etten pysty käyttämään enempää aikaa mielestäni tärkeimpään eli asiakaskohtaamisiin.

Uusi normaali on kuitenkin tehostanut työntekoa. Matalalla rimalla ei enää ajella asiakkaan luokse kahville tai lähdetä viikoksi reissuun. Viiden päivän myyntikokous ulkomailla on vaihtunut viiteen tuntiin Teamsissa. Ei ihan sama asia, mutta aikaa ja rahaa säästyy rutosti. Itseltäni on peruuntunut ainakin 6-7 ulkomaanreissua – Ruotsiin, Saksaan, Itävaltaan, Espanjaan. Kotimaan hotelliyöt ovat karsiutuneet lähes nolliin. Aloittavalle yrittäjälle pienet menot tulevat kuin taivaan lahjana.

En ole koskaan liiemmin tuijottanut virka-aikoja, ja väitän aina toimineeni melko yrittäjähenkisesti. Niinpä työskentely kellon ympäri ja useimmiten vähintään kuutena päivänä viikossa ei ole ollut hirveä shokki. Entinen työnantajani aikoinaan sanoi, ettei hänestä aamulla ikinä tunnu, että lähtee töihin, hän vain hoitaa asioita. Minun työni tuntuu edelleen työltä, mutta ymmärrän kyllä Jyrkin pointin paremmin kuin 20 vuotta sitten.

Nautin edelleen viikonlopuista, vaikka töitä teen useimmiten silloinkin. Mutta yhtä usein kuin odotan viikonloppua, huomaan kauhistelevani, onko tänään jo torstai, kun vielä pitäisi tällä viikolla ehtiä sitä, tätä ja tota. Ristiriidoiltakaan ei tämän vuoksi aina vältytä. Esimerkiksi juhannus merkitsee minulle lähinnä hieman pidempää viikonloppua, jolloin on hyvää aikaa tehdä rästissä olevia oikeita töitä ja kotitöitä, tai vaikka kirjoitella Uudenkaupungin Sanomien kolumnia, jotta seuraava viikko tai pari olisi taas inan helpompi. Vaimo ymmärrettävästi näkee juhannuksen ihan muuhun tarkoitettuna.

Jos kulunut vuosi olisi mennyt toisen palveluksessa työskennellessä, pitäisin vuottani todennäköisesti järkyttävänä, enkä tiedä, olisinko valmis toiseen sellaiseen. Kun tiedän rakentavani jotain itselleni, olen kuluneeseen vuoteen työmäärästä huolimatta tyytyväinen. Se lienee tässä kohtaa tärkeintä. Kunnon lomat ja toivottavasti kunnon palkkakin tulee sitten aikanaan.

29.6., jolloin yrittäjyyteni aloitin, on myös vaimoni syntymäpäivä. Hänen täytettyään tänä vuonna pyöreitä, tuli minun yrittäjyydelleni täyteen ensimmäinen vuosi. Koronavauvani on ottanut ensimmäiset tukevat taaperon askeleensa. Julkeankin tässä itse onnitella sekä vaimoani että yritystäni!

Marko Pitkäranta

uusikaupunkilainen

Lohjalla

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here