Pitkin kesää on ollut päiviä, jolloin ilma on tuntunut olevan sakeanaan hyönteisiä. Aika usein ne osoittautuisivat tarkemmin katsoen lentäviksi muurahaisiksi, vaikka monilla muillakin ötököillä toki on massaesiintymisiä.
Muurahaisten määrä on todellakin omaa luokkaansa, ja lentomuurahaisten kuhinaa katsellessa siitä voi saada aavistuksen. Tavallisesti suurin osa muurahaisista elää piilottelevaa elämää. Niiden pesät ovat usein piilossa maan alla, lahopuiden sisällä ja muissa huomaamattomissa paikoissa.
Muurahaisten määrä ja esiintyminen yhteiskuntina tekevät niistä luonnolle erityisen merkittäviä. Niiden saalistus vaikuttaa monien muiden hyönteisten kantoihin ja niiden pesiinsä raahaaman aineksen määrä ravinteiden kiertoon luonnossa. On saalistajia, jotka syövät lähes yksinomaan muurahaisia, ja perhos- ja kasvilajeja, joiden lisääntyminen on riippuvaista muurahaisten avusta.
Lentomuurahaiset eivät ole oma lajinsa, vaikka niin joskus luullaan. Useimpien muurahaisten lisääntyvillä yksilöillä – kuningattarilla ja kuhnureilla – on siivet. Ne ovat ikään kuin paluu menneeseen: muurahaiset kuuluvat pistiäisiin ja polveutuvat ampiaisen kaltaisista ötököistä.
Eri muurahaislajien häälennot ajoittuvat eri osiin kesää. Tällä vältetään kohtalokkaat erehdykset parinvalinnassa. Lentopäivän yleisen ajoituksen määräävät kunkin muurahaislajin geenit, mutta tarkkaan päivään vaikuttavat myös lämpötila ja ilmankosteus.
Samalla alueella kaikkien muurahaispesien kuninkaalliset lähtevät usein siivilleen samaan aikaan. Se on tietysti tarkoituskin: eri pesien kuningattaret ja kuhnurit pääsevät parittelemaan, eikä muurahaisten seuraava sukupolvi kärsi sisäsiitoksesta.
Riehakkaan ja vaarallisen häälennon aikana kuhisevat lentomuurahaiset tarjoavat juhla-aterian kaikenlaisille hyönteissyöjille. Niitä on kuitenkin liikkeellä niin paljon, että osa väkisinkin selviää.
Pariutuneet nuoret kuningattaret pudottavat siipensä ja lähtevät perustamaan uutta muurahaisyhteiskuntaa. Koirasmuurahaisten tehtävä sen sijaan on täytetty ja ne kuolevat pian parittelun jälkeen.
Maija Karala