Rajoittamisen vaikeus

0

Olohuoneesta kuuluu kevyt tömähdys. Tiedän näkemättäkin, mistä on kyse. Turre, neljän kuukauden ikäinen koiranpentumme, on hypännyt sohvalle. Käyn hätistämässä koiran alas. Pian se kuitenkin intoutuu hyppäämään sohvalle uudestaan. Lasken koiran määrätietoisesti lattialle, josta se pyrähtää juoksemaan eteiseen. Ja kaaressa takaisin sohvalle.

Sohva ei ole Turrelta kielletty paikka niinkään sohvan säästämisen vuoksi, se on jo valmiiksi likainen ja kärsinyt. Pentu vain sattuu olemaan sairaslomalla. Muutama viikko sitten sen takajalan sääriluu yllättäen murtui ja jalka piti leikata. Leikkaus sujui hyvin, mutta emme tienneet, olisiko lääkärin jälkihoito-ohjetta lukiessa pitänyt itkeä vai nauraa.

– Ehdoton lepo seuraavaan röntgenkontrolliin asti. Ei vapaana ulkoilua, rajuja leikkejä tai riehumista. Turre ei saisi nyt lainkaan hyppiä tai liukastella.

Kerro se pelottomalle ja riehakkaalle koiranpennulle. Turre lakkasi ontumasta jo muutaman päivän kuluttua leikkauksesta, eikä kestänyt kauaa, ennen kuin se oli täydessä vauhdissa. Olemme yrittäneet hillitä sen menoa tarjoamalla rauhallisempia leikkejä ja pelejä. Ne eivät pitele sitä kauaa, vaan piilotetut herkut katoavat nopeasti koiran ammottavaan kitaan. Pöydälle sijoitetut kissanruuat ja satunnaiset esineet houkuttelevat kurottelemaan täydellä vatsallakin.

Ulkona emme enää tervehdi muita koiria tai vastaan tulevia naapureita, sillä se innostaa hyppimään. Turresta tämä on suuri vääryys – samoin huolestuneista naapureista.

Häkkiin sulkemiseen emme ole sentään raaskineet turvautua. Ainakaan vielä.

Huoli pienestä termiitistä on suuri ja hermotkin ovat välillä kireällä sen edesottamuksia seuratessa. On silti ilahduttavaa päivittäin seurata, miten se pursuaa silkkaa iloa ja energiaa. Murtunut jalka on sen arjessa vain pieni vastoinkäyminen, joka ei paljoa hidasta. Toivoimme kyllä, että meno olisi rauhoittunut sairasloman ajaksi hieman enemmän, sillä vaiva voi huonosti parantuessaan jäädä pitkäkestoiseksi riesaksi.

Moni suhtautuu koronaan samalla huolettomuudella kuin Turre murtuneeseen jalkaansa. Rajoitukset tympäisevät, eikä niiden syitä ymmärretä tai hyväksytä. Mieluummin oltaisiin ja mentäisiin ilman rajoja, täysillä. Ja sen ymmärtää. Kaikki kaipaavat takaisin normaaliin ja monen talous kärsii kohtuuttomasti tilanteesta, joillakin myös mielenterveys. Aina ei tule ajatelleeksi, miten varotoimien hylkääminen voi aiheuttaa pitkäaikaista vahinkoa.

Myöskään rajoituksia valvovan osa ei ole helppo. Kukaan ei halua olla se, joka kieltää kaiken kivan. Meillä purraan turhautuneena nilkkaan, revitään kaikkea mihin hampaat pystyvät, ja haukutaan sivullisia. Ihmisten vastareaktiot eivät ole juuri parempia. Tämä näkyy esimerkiksi sosiaalisen median keskusteluissa.

Tänään on uusien röntgenkuvien aika. Niistä selviää, miten Turren jalka on parantunut. Voimme vain toivoa, ettei toipuminen ole ottanut takapakkia pennun malttamattoman luonteen vuoksi. Se kertoisi samalla myös meidän epäonnistumisestamme.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here