Saariston vesilintukannat ovat romahtaneet

0
Uudenkaupungin saaristossa pitkään asunut Kari Saramo on huolissaan vesilintujen määrän suoranaisesta romahtamisesta

– Saariston vesilintujen tilanne on pahentunut entisestään. Viime vuonna se oli huono, nyt tilanne on katastrofaalinen, sanoo Uudenkaupungin saaristossa vuosikymmeniä asunut ja työskennellyt Kari Saramo.

Esimerkikiksi haahkapoikueita ei ole saaristossa hänen mukaansa juurikaan näkynyt. Sama koskee myös muita vesilintuja, jopa koskeloita, jotka ovat tähän asti pystyneet parhaiten puolustamaan poikasiaan. Lähes kaikkien lajien kannat ovatkin suorastaan romahtaneet.

Syynä romahdukseen ovat pienpedot ja isot linnut.

– Supit, minkit, ketut ja mäyrät tuhoavat vesilintujen pesät ja lokit, varikset, korpit ja merikotkat täydentävät tuhotyön, hän murehtii.

Kari Saramolla on valitettavan paljon esimerkkejä tästä saariston vesilintujen vähenemisestä ja häviämisestä.

– Yksi kettu pystyy tuhoamaan pienen ulkosaaren kaikki vesilintujen pesät. Samalla tavalla yksi supikoira ehtii koluta tällaisen Hylkimyksen kokoisen saaren kaikki pesät. Aiemmin meidän pihapiirissämme ja lähistöllä oli vajaat kaksi kymmentä haahkan pesää, nyt ei yhtään. Myöskään pöntöissä ei ole enää pesijöitä entiseen malliin. Jotkut varikset ovat oppineet käymään jopa pöntöissä sisällä tuhoamassa munat, hän pahoittelee.

Jos pesiä ja munia säästyy pienpetojen tuholta ja poikasia pääsee syntymään, lokit täydentävät tuhotyön.

– Yksi merilokki tai harmaalokki syö lintupoikueen alle tunnissa, yhden kerrallaan. Kun ei synny uutta sukupolvea ja vanhat väistyvät vähitellen, lintujen määrä pienenee pelottavasti, Kari Saramo sanoo.

– Jotkut saaristossa liikkuvat ovat kertoneet minulle iloisina, että ovatpa haahkat saaneet paljon poikasia ja ne ovat kasvaneet jo komeiksi. Valitettavasti kyse ei ole poikasista, vaan naarashaahkoista, jotka kokoontuvat yhteen pesinnän tai sen yrityksen jälkeen. Tällaisessa parvessa voi olla kymmeniä lintuja.

Syynä tähän tuhoon on hänen mielestään perimmältään luonnonsuojelu. Tilanne on riistäytynyt päättäjien hallinnasta.

– Luonnonsuojelu on keskittynyt petojen suojeluun. Pienpetojen suojelu lintujen pesimäaikana pitäisi lopettaa ehdottomasti ja nopeasti. Aiemmin pienpedoista ja esimerkiksi variksista maksettiin jopa tapporahaa, mutta nyt niitä suojellaan, jotta ne pääsevät tuhoamaan muuta luontoa. Luonnonsuojelun suuntaa pitää nyt muuttaa, hän painottaa.

Jonkinlaisia viitteitä suunnan muutoksesta on jo havaittavissa, sillä saariston kansallispuistoissa on pyritty pienentämään pienpetojen määrää.

– Kovin tehokaalta toiminta ei ole kuitenkaan ainakaan vielä valitettavasti vaikuttanut, Kari Saramo lisää.

Lintukantojen pienenemisestä on hänen mukaansa syytetty usein ympäristön pilaantumista.

– Esimerkiksi haahkojen vähenemistä selitettiin aiemmin sillä, että niiden syömien sinisimpukoiden määrä on pienentynyt vesien saastumisen seurauksena. Siinä ei ollut mitään perää. Harva haahka pysyi elossa edes siihen asti, että olisi voinut sinisimpukoita syödä, hän korostaa.

Ihminen osaa hänen mielestään parhaimmillaan elää sopusoinnussa luonnon kanssa.

– Aikanaan, kun saaristossa asui paljon nykyistä enemmän väkeä, vesilintuja oli tuntuvasti runsaammin. Näin siitä huolimatta, että niitä ammuttiin ravinnoksi ja niiden munia kerättiin syötäväksi. Saaristolaiset ovat aina osanneet tulla toimeen luonnon ja myös lintujen kanssa.

Luonnonsuojelun vääristyminen johtuu Kari Saramon mielestä siitä, että päätöksiä tekevät kirjoituspöytiensä ääressä henkilöt, joilla ei ole ollenkaan tai ainakaan riittävästi käytännön kokemusta luonnosta ja sen olosuhteista.

– Päättäjien pitäisi kuunnella niitä ihmisiä, jotka asuvat ja työskentelevät saaristossa. Heillä on sitä tärkeää käytännön tietoa.

– Nyt on tilanne sellainen, että mitä enemmän saaristossa on ”suojeltu” luontoa sitä enemmän luonnon monimuotoisuus on kärsinyt, hän lisää.

Matti Jussila

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here