Tämä kesä

0

Taas yksi kesä tuli ja meni. Yleisellä tasolla kesä alkoi varsin lupaavasti. Koronaluvut olivat matalia, maailma tuntui aukeavan ja kansa jännitti Huuhkajien otteita jalkapallon EM-kisoissa.

Sitten tuli kuuluisa deltavariantti, joka uhkasi jälleen pilata kesän. Lämpöä piisasi ja ihmisten mieli teki terasseille ja festareille, joka sekin aiheutti joissakin paheksuntaa.

Joku saattaisi sanoa, että taas meni yksi kesä sivu suun. Minä en.

Kesäharjoittelijan pesti toimittajana päättyi eilen. Vaikka vietin kesällä ainoastaan yhden lomaviikon, en koe, että olisin jäänyt mistään paitsi. Eikä minua myöskään harmittanut se, että itse olin töissä, kun oma perhe tai sukulaiset viettivät lomaa.

Kun aloitin ensimmäistä kertaa nämä työt kesäkuun alussa, en osannut arvata, mitä kesätoimittajana eteeni tulee.

Muistan ensimmäisen päiväni hyvin. Pääsin heti kirjoittamaan, haastattelemaan ja kuvaamaan. Se oli heti aikamoinen hyppäys tuntemattomaan ja myös jännittävään tilanteeseen.

On ollut mielenkiintoiset kolme kuukautta. Olen päässyt erilaisille työkeikoille, kuten vaikka nuorten veneilyleirille Haanperänkarilla tai Lokalahdelle Karjurockiin. Nuo kaksi jäivät tältä kesältä minulle mieleen ehkä mielenkiintoisimpina työtehtävinä.

Onhan se oikeastaan ihan etuoikeutettua, että olen voinut kokea nuokin jutut töitä tehdessäni. Heinäkuisena aamupäivänä veneellä Haanperänkarille matkustaessa mietin, että tätäkö se kesätoimittajan työ todellakin on. Eihän se nyt tietenkään ihan pelkkää huviajelua tämä kesä ollut.

Vastuuta tunsin, kun piti tuottaa selkeää tekstiä ja oikeaa tietoa paikallislehden lukijoille. Ja muistaa vielä ne haastateltavien nimetkin kirjoittaa oikein.

Olen luonteeltani melko arka ja aina juttua kirjoittaessani tuleekin helposti mieleen ajatukset siitä, että ”onko tämä tarpeeksi hyvä”, ”voinko kirjoittaa näin”, ”pahoittaako joku mielensä tästä” ja niin edelleen.

Päivien, viikkojen ja kuukausien kuluessa kuitenkin huomasin, että turhaan jännitin niin paljon. Asiat ja juttukeikat tulevat ja menevät, turha niistä on etukäteen liikaa stressata.

Parasta kesässä on varmaan ollut se, että olen sen kuluessa päässyt tutustumaan moniin uusiin ja mielenkiintoisiin asioihin ja ihmisiin. Ilman tätä työtä en heitä olisi tavannut ja nyt voin kaupungilla liikkuessani törmätä moneen uuteen tuttuun.

Kaikki tämän kesän haastateltavani ovat suhtautuneet minuun ystävällisesti ja asiallisesti. Välillä olen varmaan joutunut kysymään vähän tyhmiäkin kysymyksiä. Siitä huolimatta kaikki ovat tämän kesätoimittajan ottaneet hyvin vastaan ja selittäneet minulle asiansa kunnolla.

Samalla on turha jännityskin hävinnyt, kun haastatteluhetket ovatkin olleet mukavia. Siitä heille kiitos.

Kiitos kuuluu toki myös työkavereilleni siellä lehden toimituksessa, sillä etenkin he ottivat nuoren toimittajan kannustavasti joukkoonsa.

Niin, ei se kesä mennyt minulta sivu suun.

Eero Siivonen

kesätoimittaja

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here