Rauhan Symposium on saanut suomalaiset huippuasiantuntijat tutustumaan myös kaupunkiin. Perjantaina symposiumissa puheenvuoron pitänyt professori ja Suomen ympäristökeskuksen ympäristöpolitiikkakeskuksen johtaja Eeva Furman kertoi, miten hän ilahtui kävellessään Uudessakaupungissa.
Hän oli laittanut merkille, että kaupungissa on säilytetty hiekkateitä. Sitä hän piti ympäristötekona.
-Niillä on merkitystä muun muassa hulevesien imeytymisessä.
Myös kaupungin koivut saivat kiitosta. Hän toivoi, että uusikaupunkilaiset pitävät jatkossakin puut pystyssä, sillä maailmalla muissa kaupungeissa istutetaan puita lämpötilan alentamiseksi.
Nämä pienet esimerkit kertovat, miten Furmanin mielestä meistä jokainen voi osallistua kestävän kehityksen murrokseen. Kun ostaa kukkia, ei osta Hollannista tuotuja tulppaaneja, eikä viikonlopun ruokapöytään norjalaista lohta.
Furmanin mielestä kansalaisille on tehtävä mahdollisimman helpoksi ja myös taloudellisesti kannattavaksi osallistua kestävän kehityksen murrokseen. Hän toivoi myös sellaista asenneilmapiiriä, että emme keskittyisi miettimään, mistä joudumme luopumaan, vaan mitä uutta saamme tilalle.
Kestävän kehityksen murros ei tarkoita Furmanin mukaan ainoastaan ympäristötoimia. Hän luetteli puheenvuorossaan haasteet, jotka maailmassa pitäisi ratkaista:
-Ilmastonmuutoksen kiihtyminen, luonnonkadon eteneminen, jätteen määrän kasvu sekä eriarvoisuuden lisääntyminen. Kestävä kehitys edellyttää näiden kaikkien ratkaisemista.
Hän lähestyisi ongelmakenttää tekemällä selkeitä tavoitteita. Kaupunkien kehittämisessä pitäisi olla pitkän aikavälin ymmärrys. Furman nosti kuntien tehtäviksi aluesuunnittelun, kuntayhteistyön, kaupunkipolitiikan ja kansalaisaktiivisuuden. Hänestä kaikilla kunnilla pitäisi olla kestävän kehityksen strategia, jossa on myös määrällisiä tavoitteita.
Suomi valittiin tänä vuonna kestävän kehityksen ykkösmaaksi. Furman tulkitsee sen niin, että titteliä voi hyödyntää lähiympäristössä. Suomen pitäisi viedä kestävän kehityksen murrosta eteenpäin Itämeren ympäristössä.
– Suomi ei ole kestävän kehityksen maa, ellei koko maailma ole kestävä.
Furmanilla on itsellään aito luontosuhde, sillä hän on viettänyt lapsuudesta alkaen kaikki kesät saaristossa. Hän muistaa ensimmäisen närkästymisensä luonnon puolesta.
-Olin soutelemassa ystävän kanssa lahdella. Vedessä oli muovipussi, jossa oli appelsiininkuoria. Se otti päähän. Se yksittäinen kokemus on yhä kantava voima työssäni.
Tänä kesänä ilmastonmuutoksen kiihtyminen tuli myös vastaan hyvin konkreettisesti. Furman kertoi nukkuneensa yhden yön veneessä, kun kilometrin päässä roihusi metsäpalo. Se kokemus vavisutti myös Furmania, joka on Suomen kestävän kehityksen asiantuntijapaneelin puheenjohtaja.
-Kun ekosysteemiä sorkkii, se potkaisee takaisin.