Uudenkaupungin rauha päätti kansanmurhan 300 vuotta sitten

0
Virolahden kirkko, joka rakennettiin tekstissä mainitun tilalle 1765-68.

Etelä-Kymenlaakson Sotilaspoikien Perinnekilta järjestää vuosittain Virolahdella kunnan, seurakunnan ja maanpuolustusjärjestöjen kanssa perinnepäivän 31. heinäkuuta.

Ajankohta liittyy tapahtumaan, kun Jatkosodan aikana 17-vuotias sotilaspoika Arvo Harjunen joutui Virolahden Rajasuolla kahden venäläisen desantin ampumaksi 31. heinäkuuta 1944. Rajasuolle pystytetyllä muistomerkillä suoritetaan kunnianosoitukset niiden kymenlaaksolaisten kotirintamalla kuolleiden muistoksi, jotka venäläiset desantit ampuivat sotien aikana vuosina 1939–1944.

Historiamme on ollut täynnään sotia. Useimmat niistä on käyty 1800-luvulle asti osana Ruotsia Venäjän kanssa: Vanha viha 1400-luvulla, Pitkä viha eli 25-vuotinen sota 1500-luvulla, Pohjan sota 1600-luvulla, Suuri Pohjan sota (ml. Isoviha), Pikkuviha ja Kustaa III:n sota 1700-luvulla, Suomen sota 1800-luvulla sekä Vapaussota, Talvisota ja Jatkosota 1900-luvulla.

Suureen Pohjan sotaan sisältyvän Isonvihan aikana 1713-21 venäläiset kohtelivat suomalaisia julmemmin kuin missään muissa maittemme välisissä sodissa. Tämän ajan putinit ja lukashenkat ovat rippikoulupoikia tuolloisiin vainolaisiin verrattuina. Kokonaisia perheitä, jopa sukuja kidutettiin ja murhattiin. Mielikuvitus ei asettanut julmuudelle mitään rajoja. Tuhansia vietiin orjiksi Venäjälle. Suurvalta-asemaa Mustalta mereltä Itämerelle tavoitteleva Pietari Suuri oli määrännyt käytännössä kansanmurhan suomalaisten nujertamiseksi.

Vuonna 1700 alkanut Suuri Pohjan sota päättyi Ruotsin ja Venäjän kesken Uudessakaupungissa 30.8.1721 tehtyyn rauhansopimukseen. Valtakuntien välinen raja sovittiin alkavaksi Suomenlahden rannasta Virolahdelta.

Raja merkittiin kesäkuussa 1722. Se alkoi Hurpunniemestä, jakoi silloisen kivisakastin vieressä olleen Virolahden vanhan kirkon kahtia Ruotsille ja Venäjälle, kiersi merenlahden (Rautalanselän) puolen ruotsalaisen peninkulman (n. 5,3 km) päästä, ja kohtasi nykyisen rajan Vaalimaan raja-aseman pohjoispuolella.

Rajankäynnin ruotsalainen osapuoli ei hyväksynyt venäläistä tulkintaa. Helmikuussa 1723 Venäjä myöntyi rajan siirtämiseen idemmäksi siten, että kirkko, pappila ja niitä ympäröivä kylä jäivät Ruotsin puolelle. Maaliskuun 1723 rajankäynnissä raja siirtyi kirkon kohdalta 300 metriä koilliseen.

Virolahden Pitäjäntuvan vierellä 26.8.2011 paljastettu Uudenkaupungin rauhan muistomerkki on suunnilleen vuonna 1722 vedetyllä rajalla. Sen koillissivulla on rajakivissä käytetty venäläinen merkki: risti ja gran (raja) 1722. Lounaissivulla on ruotsalainen vaakunakruunu, jonka alla kuningas Fredrik I:n merkkinä F-kirjain. Ruotsin merkit hakattiin vasta vuonna 1723 hyväksytyn rajan rajakiviin.

Myöhemmistä rajankäynneistä on toisenlaisiakin tuloksia, jotka ovat päättyneet Suomen menetyksiksi.

Hannu Luotola

Kirjoittaja on prikaatikenraali evp

KUVATEKSTIT

KUVA 1 Virolahden kirkko, joka rakennettiin tekstissä mainitun tilalle 1765-68. Kuva Hannu Luotola 31.7.2021

KUVA 2 Uudenkaupungin rauhan muistomerkki Virolahden Pitäjäntuvan vieressä. Kuva Hannu Luotola 31.7.2021

KUVA 3 Rajakiven venäläinen ja ruotsalainen merkki. Kuva Hannu Luotola infotaulusta 31.7.2021

KUVA 4 Rajakiven (muistomerkin) ruotsalainen merkki. Kuva Hannu Luotola 31.7.2021

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here