Uudestakaupungista lakeuksille

0
Koulukadun talo oli Simojoille rakas eläkevuosien asuinpaikka.

Uusikaupunki tuli tutuksi helsinkiläissyntyiselle Marja Simojoelle jo parikymppisenä, kun hän tutustui tulevaan aviomieheensä, teologiaa opiskelleeseen Anssi Simojokeen . Tuore kihlapari vieraili silloin Simojoen suvun kesäpaikassa Vohdensaarella vuonna 1970.

– Se on tullut minulle rakkaaksi. Lisäksi Anssin äiti oli omaa sukua Palmu, ja perhe tunnettiin leipomostaan. Mieheni toimi nuorena Palmun leipomon pullakuskina.

Anssi Simojoen ensimmäinen pappisvirka löytyi Kodisjoelta. Elämä Manner-Suomen pienimmässä kunnassa on jäänyt elävästi mieleen.

– Oli kuin olisimme menneet sata tai kaksisataa vuotta ajassa taaksepäin. Siellä pelto tultiin kyntämään hevosella. Posti haettiin koko paikkakunnan yhteisestä postilaatikosta, johon tuli kaikkien kirjeet ja kortit.

Kodisjoella Marja toimi kanttorina ja perusti seurakunnan päiväkerhon. Siellä syntyi myös pariskunnan toinen lapsi. Pian oli kuitenkin aika jatkaa matkaa. Perheenpään työ vei ensin Poriin ja seuraavaksi Lappi TL:ään, jossa Anssi toimi pitkään kirkkoherrana.

Suuri elämänmuutos oli edessä 1980-luvun lopulla, kun Anssi sai kutsun Afrikkaan. Sinne haettiin vuodeksi sijaista teologiseen oppilaitokseen. Kaikki kuusi lasta olivat siinä vaiheessa jo syntyneet.

– Kysyimme heiltä, että mitä jos muutetaan Afrikkaan. He pitivät sitä jännänä seikkailuna.

Vuosi venähti 20 vuodeksi. Suurimman osan aikaa Simojoet asuivat Kenian pääkaupungissa Nairobissa. Siellä Marja työskenteli pitkään Suomen suurlähetystössä kehitysyhteistyön parissa. Elämä yhdessä maanosan turvattomimmista kaupungeista oli haasteellista. Missään ei voinut vapaasti kävellä, ja ikkunoissa oli rautaristikot.

– Vastapainoa toi rikas kulttuurielämä. Olin viulistina päiväntasaajan ainoassa sinfoniaorkesterissa. Yksi pojistamme oli myös viulistina, toinen ykkössellistinä ja kolmas trumpetistina. Anssi puolestaan lauloi toisen tyttäremme kanssa saksalaisessa katedraalikuorossa.

Kenian vuosinakin perhe vietti kaikki kesät Vohdensaarella. Kun Anssi eläköityi reilu kymmenen vuotta sitten, Simojoet etsivät asuntoa läheltä kesäpaikkaa. Sellainen löytyi Uudestakaupungista Koulukadulta.

– Nairobista lähtiessä mietin, miten sopeudun pikkukaupunkiin. Tämä on täydellinen vastakohta hektiselle miljoonakaupungille. Oikea lintukoto.

Rauhallinen ympäristö on tuntunut hyvältä. Sopeutumista auttoi myös työn löytyminen kuntouttavan työtoiminnan ja vaikeasti työllistyvien ohjaajana.

– Se sopi minulle hyvin. Kehitysyhteistyössä olin tekemisissä samanlaisten asioiden parissa: köyhyyden ja erilaisten ongelmien kanssa.

Myöhemmin Uusikaupunki muuttui Simojokien yhteiseksi eläkekaupungiksi. Marja nautti, kun lähellä oli paljon tutuksi tulleita ihmisiä. Viime vuoden kesällä hän jäi yllättäen leskeksi.

Koulukadun talon ja pihapiirin hoitaminen yksin osoittautui liian raskaaksi. Muuttoa miettiessä syntyi päätös lähteä Seinäjoelle, missä asuu kaksi Marjan lapsista sekä kymmenen lastenlasta. Yhdestoista on tulossa.

– Anssin äkillisen poismenon jälkeen lapset halusivat minut lähelleen, jotta pystyvät olemaan turvanani. Tämä oli järkiratkaisu – tunteet ovat ihan toista. Viihtyisin hyvin Uudessakaupungissa.

Siitä Marja Simojoki on kiitollinen, että nämä eivät ole lopulliset jäähyväiset. Elämä kesäasukkaana Vohdensaarella jatkuu.

Virpi Adamsson

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here