Eilen tuli kuluneeksi päivälleen 300 vuotta siitä, kun Uudenkaupungin rauha solmittiin. Runsas viikko sitten Viron uusi itsenäisyys täytti puolestaan 30 vuotta. Molempia on juhlittu ja muistetaan.
Viimeksi perjantaina karoliinit kävivät Uudessakaupungissa kunnioittamassa rauhaa ja radiossa käynnistyi lauantaina Viron uudelleen itsenäistymiseen liittyvä kiintoisa kuusiosainen ohjelmasarja. Valitettavasti osa rauhan juhlinnasta jouduttiin täällä peruuttamaan tai siirtämään terveysturvallisuuden takaamiseksi.
Viron vaiheet ja Uudenkaupungin rauha liittyvät myös yhteen. Viro siirtyi rauhansopimuksen seurauksena Ruotsin hallinnasta Venäjän vallan alle. Viro oli ollut Ruotsin alaisuudessa vajaat sata vuotta.
Viron itsenäistymisvaiheissa vuonna 1991 Uudenkaupungin Sanomilla oli yhteyksiä Saarenmaalle sikäläiseen Saarte Hääl -lehteen. Muistan hyvin, miten noina kriittisinä päivinä lehden toimittajalta Harry Önnisiltä tuli viesti telefaxilla. Hän kirjoitti: ”Olemme nyt jäävuorten välistä päässeet vapaammille vesille ja toivomme, että vaara törmätä vedenalaiseen jäävuoreen on pienentynyt. Virolaisten selkä on nyt suora ja he toivovat, että maailman valtiot eivät kiellä Viron laillisen itsenäisyyden tunnustamista. Elämme vielä!” Viesti kosketti.
Suomelle tuo Viron uudelleen itsenäistymisen tunnustaminen osoittautui kiusallisen vaikeaksi. Suomi jätti veljeskansansa tuskalliseen odotukseen, vaikka moni muu maa oli jo tunnustanut Viron itsenäisyyden. Silloinen pääministeri Esko Aho on kirjoittanut siitä kiinnostavasti viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan ”1991 – Mustien joutsenten vuosi”. Tapahtumia sivuttiin myös edellisviikolla esitetyssä neliosaisessa televisiosarjassa.
Ulkoministeri Paavo Väyrynen ja presidentti Mauno Koivisto olivat Esko Ahon mukaan odottavan etenemisen kannalla, he halusivat katsoa, mitä Neuvostoliitto tekee. Historian rattaat pyörivät kuitenkin vinhasti ja Moskovassa ratkaisevaksi voimaksi nousivat Venäjä ja maan presidentti Boris Jetsin. Paine Suomea kohtaan kasvoi ja vihdoin viiden päivän viivyttelyn jälkeen presidentti ja hallitus pääsivät yhteisymmärrykseen diplomaattisuhteiden solmimisesta Baltian maiden kanssa.
Ratkaisevaksi tekijäksi tässä prosessissa nousi ulkoministeriön virkamiehen oivallus siitä, että Suomi oli tunnustanut Viron itsenäisyyden vuonna 1920 ja tunnustus oli muodollisesti vielä voimassa. Suomi ei ollut toisaalta koskaan virallisesti tunnustanut maan liittämistä Neuvostoliittoon!
Uusikaupunki julistautui virallisesti rauhankaupungiksi vuonna 2006. Lähtökohtana oli luonnollisesti Uudenkaupungin rauha, mutta julistuksessa sanotaan lisäksi muun muassa: ”Uusikaupunki haluaa olla levittämässä rauhansanomaa myös tässä ajassa. Siihen sisältyy sekä jokaisen ihmisen sisäinen rauha että ympärillämme vallitseva rauhantila. Antakaamme toisillemme toivoa paremmasta huomisesta, tehdään siitä totta jo tänään. Rauha alkaa meistä jokaisesta.”
Voiko sen selvemmin ja paremmin sanoa. Sanat täytyy enää vain muuttaa teoiksi.
Matti Jussila
päätoimittaja, emeritus