Afganistan on suurimmalta osin päätynyt Taleban-liikkeen hallintaan ja uutisissa kerrotaan jatkuvasti tilanteen etenemisestä. Yksi maassa kriisinhallintatehtävissä toiminut on lokalahtelainen Robert Sainio .
Hänelle oli jo lapsena selvä asia, että armeijaan mennään. Sainiossa yhdistyy kaksi isänmaallista sukua, molemmat isoisät ovat sotaveteraaneja ja toinen vielä kadettiupseeri.
Sainio pääsi armeijan jälkeen kadettikouluun ja palveli upseerina 1998–2014. Lopulta sukutilan ylläpitäminen ja perhe-elämä veivät voiton ja entinen yliluutnantti on tänä päivänä monialayrittäjä ja Nopperlan kartanon isäntä.
– Tuskin palomies haluaa jäädä eläkkeelle sammuttamatta yhtään paloa. Samalla tavalla ajattelee ammattisotilas. Ensimmäinen rauhanturvatehtävä oli aikoinaan Kosovossa. Sen jälkeen olen ollut mukana monissa kriisipesäkkeissä sotilaana ja myöhemmin yksityisen sektorin turvallisuusneuvonantajana, muun muassa Balkanilla Lähi-Idässä ja Afrikan maissa.
Suomalaisia kriisinhallintajoukkoja oli Afganistanissa vuodesta 2002 lähtien. Viimeisen joukot palasivat kotiin kesäkuun alussa. Tappioiksi jäivät kaksi kuollutta ja 15 loukkaantunutta rauhanturvaajaa.
Plussan puolelle lasketaan sotilaiden kokemuksen karttuminen sodankaltaisissa oloissa. Yhteensä Afganistanin operaatiossa palveli lähes 2 500 suomalaista.
– Tehtävä alkoi avustusoperaationa ja sitten myöhemmin uutisissa alkoi olla tietoja tulitaisteluista lähes päivittäin. En usko, että suomalaisia olisi sinne lähetetty, jos tämä olisi ollut päätöstä tehtäessä tiedossa.
Afganistan oli Sainion mukaan Suomen rauhanajan operaatioista ainoa, jossa käytännössä on oltu mukana sodassa. Itse hän lähti mukaan operaatioon, koska näki sen olevan luonteeltaan niin erilainen ja siksi ammatillisesti tärkeä kokemus.
Sainion tehtävät Afganistanissa vaihtelivat paljon päivästä toiseen. Osastojen johtamista kentällä, paljon raportointia ja monenlaisia operaatioita, joissa tavattiin paikallisjohtajia, poliitikkoja ja heimopäälliköitä.
– Päivittäin tapasimme tietysti myös ihan tavallisia ihmisiä ja kuuntelimme kaikkien ajatuksia ja tarpeita, joita tietoja sitten välitimme eteenpäin.
Afganistan on Sainion mielestä sekasortoinen maa, niin kauan kuin suurvallat ovat siellä mukana. Toisaalta sekasorto saattaa lisääntyä, kun suurvallat ja länsimaat lähtevät ja paikalliset jäävät taistelemaan keskenään. Taleban-liike pystyy jälleen järjestämään maahan epäinhimillisen tragedian.
– Koston kierre on menossa ja vaarassa ovat kaikki, jotka ovat olleet tekemisissä länsimaisten joukkojen kanssa tai joiden edes kuvitellaan olevan jollain tavalla länsimyönteisiä. Paikan päällä ollessani näin selvästi, että osa paikallisista on äärimmäisen kiitollisia siitä, että ulkopuoliset joukot ovat paikalla rauhoittamassa tilannetta. Toisaalta osa väestöstä haluaa tappaa kaikki länsimaalaiset ja varsinkin sotilaat. Osa taas on ajatuksiltaan jossain kahden edellä mainitun välimailla.
Iso ja pitkään jatkunut kansainvälinen kriisinhallintaoperaatio on opettanut eri maiden joukkoja toimimaan yhdessä.
– Eri maiden sotilaiden on oltava samaa puolta, samaa porukkaa ja toimittava yhdessä. USA-vetoisissa operaatioissa komentokielenä on englanti, mikä helpottaa asioita. Kansallisia eroja, omia tapoja löytyy kaikilta. Jenkkien ja ruotsalaisten kanssa on helppo toimia, mutta Välimeren seuduilta tulevien kanssa on jo isoja eroja.
Operaation aikana tuli myös kokemusta aivan erilaisista oloista. Pienen maakuntakaupungin turvatalossa majoittuneet eri maiden sotilaat tutustuivat toisiinsa, tekivät yhteistyötä ja siellä korostui keskinäinen luottamus. Lähin turvalliseksi luokiteltava paikka saattoi olla satojen kilometrien päässä, joten omasta ja muiden turvallisuudesta huolehtiminen korostui.
Toisessa ääripäässä oli iso, tehokkaasti vartioitu ja turvattu tukikohta, joka oli kuin pieni kaupunki kaikkine palveluineen.
– Isossa tukikohdassa on panostettu vapaa-ajan viettomahdollisuuksiin, urheiluun, ruokaan ja juhlapyhien viettoon, jotka kaikki osaltaan auttavat lievittämään väkisinkin iskevää koti-ikävää.
Kun puhutaan uskonnosta ja uskontojen eroista menee Sainio entistäkin vakavammaksi sanoessaan, ettei länsimaissa ymmärretä lainkaan, miten kokonaisvaltainen uskonto Islam on.
– Joka uskontoon kuuluvissa ihmisissä on hyviä ja pahoja, mutta islam ei ole vain uskonto, vaan se vaikuttaa jokaisen ihmisen jokapäiväiseen elämään, kulttuuriin ja politiikkaan. Tutkimusten mukaan jopa 70 prosenttia Euroopan muslimeista kannattaa sharia-lakia, enkä näe sen sopivan millään yhteen länsimaiseen demokratian kanssa. Meikäläinen kristinusko on käynyt aikanaan läpi uskonpuhdistukset ja sitä kautta uudistunut. Islam puolestaan on pysynyt aina samanlaisena, ilman uudistumista.
Sainio kertoo Afganistanin olevan iso maa, isoja kaupunkeja, autiomaata, vuoristoa ja erittäin eristäytyneitä alueita. Moni saattaa elää koko elämänsä samassa pienessä kylässä.
– Noilla syrjäisimmillä alueilla ihmiset ovat vähiten tekemisissä Talebanin ja muiden vastaavien järjestöjen kanssa, mutta sieltäkin pikkukylistä nämä järjestöt värväävät rahan voimalla uusia jäseniä riveihinsä.
Naisten asema Afganistanin yhteiskunnassa ja erityisesti tyttöjen koulutus tulee helposti esille Sainion puhuessa.
– On ihan selvä, että koulutus auttaa tulevaisuudessa, ja nyt on vaarana, että tyttöjen koulunkäynti loppuu. Se on muutenkin ihan oma maailmansa, jota länsimaalaisen on mahdoton ymmärtää. Otetaan vaikka joku varakas, hyvin koulutettu aristokraattinen perhe pääkaupungista. Päällisin puolin saattavat vaikuttaa ajatuksiltaan länsimaalaisilta, mutta erityisesti naisten ja tyttöjen asemasta puhuttaessa ollaankin aivan eri planeetalla.
Haastattelun tekohetkellä suomalaiset joukot olivat jo poistuneet Afganistanista ja kaikki muutkin siellä kriisinhallintatehtävissä olleet länsimaat olivat kertoneet joukkojensa poistamisesta maasta.
Taleban-liike oli tuossa vaiheessa jo vallannut joitakin maakuntakaupunkeja, mutta lähes koko maan ja pääkaupungin valtaaminen tulivat nopeammin kuin tuskin kukaan osasi odottaa.
Arto Kanerva