Äreitä äijiä on kaikkialla. He vastustavat kaikkea. Liikennevalot on väärin suunniteltu, ilmastomuutos huuhaata, hallitus tytönletukoita, rokotukset turhia, nopeusrajoitukset älyttömiä jne. Jos hän saisi itse määrätä, niin maan asiat olisivat reilassa. Mitä mies ei tiedä, on rrrroskaa!
Miesten pahantuulisuutta pidetään osoituksena suuresta maskuliinisuudesta, muuttuvathan vanhat mäyräkoiratkin kiukkuisiksi.
Naisten oireista tehdään väitöskirjoja, mutta äreistä äijistä puhutaan vähemmän. Lääkäreiden mielestä pahantuulisuus johtuu testosteronitason muutoksista (vaihdevuodet?) ja olisi autettavissa pillereillä.
Helsingin Sanomissa (9.9.) psykologi Teemu Ollikainen sanoo pysyvän ”ketuttamisen” olevan masennuksen ilmentymä. Elämä ei ole mennytkään niin kuin piti ja muutokset ovat vaikeita. Miehet eivät puhu tunteistaan vaan kätkevät pahanolonsa hirveään suorittamiseen, 24 tunnin työrupeamiin, urheiluun, uuden saunan rakentamiseen. Paras lääke löytyy pullosta ja vie mennessään, mutta mikään ei siitä muutu helpommaksi.
Sen sijaan naiset oppivat jo pikku likkana puhumaan tunteistaan ja vaikeuksissa hyvät ystävät kuuntelevat. Masennuksen iskiessä hän osaa hakeutua auttajalle.
Mitä tekee mies? Ollikaisen mukaan hän istuu pubissa, puhuu moottoreista ja jalkapallosta, ei katso silmiin oluttuoppinsa yli, mutta saunassa voi hieman avautua.
– Mies luistelee läpi elämän säilyttämällä hallinnan illuusion, pysähtymättä miettimään kuka olen ja selviänkö tästä”, Ollikainen sanoo.
Psykologit, lääkärit, sairaanhoitajat ovat kaikki naisvaltaisia ammatteja, joissa käytetään miehille vierasta tunneperäistä puhetta. Terapiahuoneet ovat miehen kannalta outoja paikkoja. ”Hän istuu johonkin tuoliin ja nainen katsoo häntä lempeästi ja sanoo ”mmm”.
Ollikainen ideoi miehelle sopivan vastaanottohuoneen. Esimerkiksi hirven sarvia seinille, flippereitä, painimatto, jykeviä kalusteita. Parasta olisi, jos samanaikaisesti voisi puuhailla jotakin.
– Monien on vaikea sanoittaa tunteitaan vaan keskustelu aloitetaan keskustelemalla mitä on tunne. Siinä vaiheessa voi mennä pitkäkin aika, hän sanoo.
Onneksi nuoret sukupolvet ovat erilaisia. Päiväkodeissa ja kouluissa tehdään hyvää työtä ja nuoret miehet osaavat kertoa miltä tuntuu. Pojatkin saavat itkeä ja kirjoittaa runoja. Mutta äreä äijä uskoo tarvitsevansa apua vasta kahden burn outin jälkeen
Pirkko Arstila
freelancer