Koripalloilija Atte Perttua voidaan hyvällä omallatunnolla sanoa Korisliigan konkaripelaajaksi. Yli 360 ottelua ja 12 kautta SM-tasolla pelannut Perttu on nähnyt ja kokenut monenlaista aina Suomen mestaruudesta loukkaantumisiin ja vaikeisiin kausiin.
Helsingin Munkkivuoressa varttunut Perttu kertoo harrastaneensa lapsena sekä koripalloa että jalkapalloa, mutta koripallo vei lopulta miehen ammattilaiskentille.
Kavereilla oli myös osansa siihen, miksi Pertusta tuli koripalloilija.
– Parhaan kaverini Otto Markkasen kanssa pelasimme aluksi samassa joukkueessa jalkapalloa. Sitten kun hän siirtyi toiseen kouluun ja samalla vaihtoi futisjoukkuetta, niin meidän vanhemmat mietti, miten saisi parhaat kaverukset yhteen. Siten koripallo tuli kuvioihin, Perttu muistelee.
– ToPossa emme montaa treeniä jaksaneet, mutta Panttereilla oli Helsingissä kaupunginosajoukkueita, joten liityimme Huopalahden joukkueeseen. Pelasimme Oton kanssa A-junioreihin ja divariin asti samassa joukkueessa.
Aluksi koripallo ei ollut mielekästä Pertulle, koska hän ei kokenut olevansa tarpeeksi hyvä. Pertun äiti sai lopulta patistettua hänet harjoituksiin ja sitä kautta innostus alkoi kasvaa toden teolla.
– Äiti sanoi minulle, että ”joko sinä lähdet harjoituksiin tai en maksa sinun kausimaksujasi”.
– 15-vuotiaana minulla alkoi koordinaatio ottamaan pituuskasvua kiinni ja sitä kautta koriksen pelaamisesta tuli hauskempaa. Siitä lähtien on Töölön kisahalli tullut tutuksi, Perttu kertoo.
Korisliigaan Perttu siirtyi vuonna 2010 Kouvolan Kouvojen riveihin. Siirto I-divisioonasta SM-tasolle oli Pertun mukaan iso muutos varsinkin taktisella puolella.
– En muista, että olisimme juniorivuosina käyneet hirveästi mitään palloskriinipuolustuksia tai -hyökkäyksiä, mutta Lehtosen Jyri oli Kouvolassa loistava valmentaja, joka opetti minulle taktisesti tosi paljon uutta.
Pertun uran kenties parasta aikaa olivat neljä kautta Joensuun Kataja Basketissa. Perttu voitti Katajassa pelatessaan Suomen mestaruuden ja sai mahdollisuuden pelata kansainvälisiä pelejä FIBA Europe Cupissa ja Mestarien liigassa.
– Varsinkin kaksi ensimmäistä kautta ovat jääneet mieleeni oman kehittymisen ja hienojen otteluiden puolesta. Joukkueissa oli jonkin verran loukkaantumisia, joten sain varsinkin toisena vuonna todella kovassa joukkueessa vastuuta. Oli todella kiva pelata kovassa porukassa!
– En tiedä, onko Suomessa ollut koskaan parempaa joukkuetta, kuin kauden 2016-17 Kataja. Jos joku halua pohtia, kuka voittaisi sen Katajan, niin voin hyvin keskustella asiasta, Perttu naurahtaa.
Perttu suoritti Joensuussa loppuun fysioterapeutin opinnot.
Kesällä 2020 Perttu siirtyi Kaarinan Ura Basketista Korihaihin. Siirron taustalla oli Korihaissa vaikuttanut Jouni Grönroos , joka tunsi Pertun junioriajoilta.
– Jouni on kysellyt joka vuosi minun suunnitelmia ja viime kesänä hän sai minut houkuteltua Korihaihin. Lisäksi vanha joukkuekaverini Marius Van Andringa puhui paljon hyvää seurasta, Perttu paljastaa.
Eikä Van Andringa ole Pertun mukaan puhunut turhia.
– Korihaissa on hyvä olla ja kaikki asiat on hoitunut hyvin kentän ulko- ja sisäpuolella.
Hyvät kokemukset viime kaudelta saivat Pertun tekemään jatkosopimuksen Korihaiden kanssa. Hänen mielestä Uusikaupunki ja Korihait saattavat olla hieman aliarvostettu paikka koripalloilijalle.
– Uusikaupunki on loistava paikka sellaisille nuorille koripalloilijoille, jotka haluavat keskittyä vain ja ainoastaan korikseen. Täällä on loistavat harjoitteluolosuhteet ja kaikki tarpeellinen lähellä.
Tämän kauden joukkuetta Perttu kuvailee ”kokeneeksi ja näytönhaluiseksi”.
– Bojan Sarcevicin tulo joukkueeseen tuo valtavaa kokemusta. Viime kauden pelaajat haluavat näyttää kehittyneen ja uudet pelaajat puolestaan haluavat näyttää pärjäävänsä Korisliigassa.
– Kun saamme kaikki ulkomaalaispelaajat mukaan, toivon meidän olevan yhtenäinen jengi, Perttu toivoo.
31-vuotias Perttu kertoo olevansa kiinnostunut jatkamaan uraansa vielä Korihaiden sopimuksen päättymisen jälkeen. Hän kuitenkin tiedostaa pelivuosien olevan vähissä.
– Voisin sanoa, että vuosi kerrallaan mennään, mutta kyllä kiinnostusta on edelleen, ja yritän pitää parempaa huolta kropastani vuosien lisääntyessä.
Sitten kun koripalloura joskus päättyy Perttua kiinnostaisi valmentaminen nuorten parissa.
– Olisi kiva päästä jakamaan omia kokemuksia nuorille pelaajille. Nimenomaan nuorten taitojen kehittäminen ja pidempiaikainen koripallon opettaminen kiinnostaisi, missä voisin valmentaa vähintään muutaman vuoden samoja pelaajia., Perttu suunnittelee.