Eikö mitään saa enää sanoa!?

Aikamme vitsauksiin kuuluu alati kasvava ulina siitä kuinka mitään ei saa enää sanoa. Tiedotusvälineissä asiasta märisevät yleensä sellaiset henkilöt, joille on jo vuosikausien ajan tarjoiltu kultalautasella tilaisuuksia sanoa julkisuudessa ihan mitä huvittaa.

Tavallisen kansan parissa tästä ruikutuksesta vastaavat yleensä keski-ikäiset miehet. Ai anteeksi, eikö noin olisi saanutkaan sanoa? Teinkö kokonaista ihmisryhmää koskevan yleistyksen vain muutaman yksilön vauvamaisen käytöksen pohjalta? Onko se mielestäsi väärin?

Olet oikeassa. Väitteeni oli epäreilu, ja sinulla on oikeus olla närkästynyt. Keskeistä on myös se, että äskeisen mielipiteeni ongelmallisuuden osoittaminen ei ole sananvapauteni rajoittamista. Sinun sananvapauteesi kuuluu se, että voit vapaasti kertoa, että minun mielipiteeni on mielestäsi typerä. Jos vielä perustelet näkemyksesi, niin välillemme syntyy keskustelu, ja parhaassa tapauksessa opimme toisiltamme jotakin.

Taannoisten kuntavaalien alla moni ehdokas kertoi olevansa sellainen ihminen, joka puhuu asioista suoraan niiden oikeilla nimillä. Jostain syystä he jättivät kuitenkin usein kertomatta, että mitä asioita he tarkoittivat.

Tällaisissa yhteyksissä päädytään toisinaan keskusteluun, jossa harmitellaan sitä, että tiettyä n-alkuista sanaa ei ole enää sopivaa käyttää. Huoli koskee sananvapautta, onhan kyseessä aivan tavallinen sana, jota on käytetty aina ennenkin. Epäilemättä näille sananvapauden ritareille olisi yhtälailla ok, mikäli avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia alettaisiin kutsua kouluissa ja päiväkodeissa äpäriksi, onhan kyse aivan tavallisesta sanasta, jota on käytetty aina ennenkin.

Asian ydin lienee siinä, että suljetussa porukassa on mahdollista varmistua siitä, että kielenkäyttö ei loukkaa paikallaolijoita. Jos yhdessä on sovittu, että täällä kerhohuoneella voidaan kutsua toisiamme tuhkamuniksi ja mätisäkeiksi, niin mitä se asia muille edes kuuluu. Olosuhteiden muuttuessa tilanne on kuitenkin toinen. ”Hei läskimaha” voi olla hulvaton juttu keskivartalolihavan kaveriporukan saunaillassa, mutta mitkä ovat tunnelmat, kun tuntematon tyyppi tervehtii samalla tavalla grillijonossa?

Maailma on monimutkainen murheen laakso, jossa jokainen joutuu sompailemaan sinne tänne ilman, että kukaan on välttämättä kovin hyvin kartalla siitä, missä mennään. Uskon, että tilannetajulla ja hyvällä tahdolla pärjää kuitenkin pitkälle.

Olen itsekin joutunut korjaamaan kielenkäyttöäni vastaamaan paremmin ajan henkeä. Ennen vanhaan tietyllä tavalla ajattelevia ihmisiä oli yleisesti ja avoimesti tapana kutsua heidän rasististen mielipiteidensä vuoksi rasisteiksi, mutta enää en tekisi niin suin surminkaan! Ymmärrän nyt, että on reilumpaa kutsua Jussia Jussiksi ja Riikkaa Riikaksi.

Kukin meistä on vuorollaan se tietämätön, huolimaton tai ihan vaan väsynyt moukka, joka päästää suustaan jotakin tahditonta. Nähdäkseni tilanne ei tällöin edellytä harakiria, eikä myöskään muiden taholta tulevaa kivitystuomiota. Jos joku kuitenkin huomauttaa asiasta, voi olla hedelmällistä pysähtyä ennen vastaamista miettimään, että olenko minä nyt todellakin tässä se uhri, jonka on aiheellista ryhtyä puolustamaan loukattua ylpeyttään viimeiseen itkuraivariin saakka?

Ossi Nyström

vapaa toimittaja