Käärmeet osa luontoa

Olen ”Kesyjä kyykäärmeitä” -kirjoittajan (US 14.9.21) kanssa samaa mieltä yhdestä asiasta: kyyt eivät kuulu pihapiiriin, mutta vain siinä tapauksessa, että siellä liikkuu lapsia tai lemmikkieläimiä. Luontoon ne kuuluvat, myös lenkkipolun varrelle.

Lapsena opetettiin kertomus paratiisista ja että ”käärme on kavalin eläin maan päällä”. Siihen ilmeisesti liittyy joidenkin käärmehysteria.

Kyy suojautuu ensi sijassa pakenemalla, se tuntee lähestyvän uhan maan tärähdyksistä. Varmaankin lenkkeilijä lähestyy niin nopeasti, ettei se ehdi paeta.

Kyyhän on huomattavasti hitaampi liikkuja kuin rantakäärme. Silloin se turvautuu seuraavaan vaihtoehtoon, liikkumattomuuteen. Vasta tuntiessaan itsensä uhatuksi se menee kiepille valmiina puolustautumaan.

Kyy on hyötyeläin. Meillä vaivaksi asti on levinnyt punkki, joka levittää erilaisia sairauksia, borrelioosia, puutiaisaivokuumetta ym. Näiden punkkien pahimpia levittäjiä ovat riistaeläimet ja myyrät. Käärmeet hävittävät myyriä, joten ne pitävät osaltaan luontoa tasapainossa.

Valkohäntäkauriit ovat isommista riistaeläimistä pahimpia punkin levittäjiä. Niistä pitävät huolen suuret valkoiset metsästäjät. Paradoksaalista kyllä, valkohäntäkauris on vieraslaji, jos nyt sellaista termiä enää uskaltaa käyttää. Kuitenkin niitä ruokitaan talvikaudet ja siiten taas metsästetään.

Tulee ihan lapsuus mieleen. Asuimme omakotitalossa Itäisen viertotien varrella. Kellarissa oli hiiriä. Minun tehtäväni oli pyydystää niitä, sain palkkiota jonkin kolikon per hiiri viikkorahan jatkoksi. Kerran isäni kysyi, miksi olin lopettanut pyydystämisen. Vastasin, että pidän taukoa, jotta kanta säilyy.

Tapani Caselius

luontoharrastaja