Kesyjä kyykäärmeitä?

0

Olen Sorvakon mainion pururadan vakiokäyttäjä. Aiempina vuosina en ole lenkillä nähnyt vilaustakaan käärmeistä. Kunnes tänä kesänä olen päästänyt jo kuusi kyytä käärmeitten taivaaseen, kaksi tosin lyijykynän mittaista poikasta. Ja viikko sitten peräti kolme kyytä kahden kierroksen aikana takalenkin maisemissa.

Käärmeet saisivat puolestani vallan hyvin pitää henkensä muualla kuin kesämökkini pihapiirissä. Ajattelen kuitenkin muita lenkkeilijöitä. Erityisesti naisia, joista monet potevat käärmefobiaa. Ja koiria, jotka nuohoavat polun penkkoja. Tietenkin nuo kyyt olisi voinut siirtää muualle – vaikkapa läheiselle golfkentälle golfaajien iloksi?

Nämä kyyt eivät käyttäytyneet lainkaan lajityypillisesti. Ne makasivat pururadan reunassa täysin liikkumatta ja suorana kuin viivoitin. Yleensähän kyy on kiepillä tai ainakin ”mutkalla” jotta pääsee ripeästi liikkeelle. Ja kun normaalisti kyytä ei pääse kahta metriä lähemmäs, näitä piti ihan vieressä sauvalla tökkiä varmistaakseen, että olivat hengissä.

Näin flegmaattisiin kyihin en ole ennen törmännyt. Jospa ne olivat nälkäisiä tai kesyyntyneet tottuneina vieressä lenkkeileviin ihmisiin? Moni ei ole varmaan edes havainnut niitä luullen sivulta katsoen oksan pätkiksi, koska kaikki olivat tummanharmaita koiraita.

Säitten nyt viilentyessä käärmeet hakeutuvat talvikoloihinsa, jossa lämpötila on korkeampi kuin ulkona. Tämä juttu ei ole tarkoitettu varoitukseksi. Kyitten pelossa ei kenenkään kannata jättää lenkkiä tekemättä. Kohta saadaan varoa jalkoja enemmän päitämme kun frisbeegolfin kiekot alkavat viuhua Sorvakossa!

Tarmo Kangas

luontoharrastaja

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here