Suomen Mielenterveys ry:n teettämän tuoreen kyselyn mukaan nuorista aikuisista useampi kuin joka toinen (52 %) 18–34-vuotias suomalainen kertoo pandemian vaikuttaneen kielteisesti omaan mielenterveyteen. Luku nousi peräti kahdeksalla prosenttiyksiköllä viime vuoden vastaavasta selvityksestä, jolloin osuus oli 44 prosenttia. Viimeisen 12 kuukauden aikana ikäryhmästä jopa yhdeksällä prosentilla on ollut vakavia itsetuhoisia ajatuksia. Heistä joka toinen ilmoittaa koronavirusepidemian vaikuttaneen negatiivisesti mielenterveyteen.
Peruskouluista on tämän syksyn aikana saatu jo viestiä siitä että lasten pahoinvointi ja levottomuus on lisääntynyt jyrkästi. Opettajat uupuvat, kun valtaosa työajasta menee opettamisen sijasta oppilaiden käyttäytymisestä johtuvien asioiden selvittelyyn. Oppilashuollolla on työtä enemmän kuin resursseja. Näin auttajatkin väsyvät.
Toisaalta koronaepidemian rasitus on heikentänyt vauvaperheiden jaksamista. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kyselytutkimuksen mukaan neljännes äideistä ja lähes viidennes toisista vanhemmista kertoi epidemian vähentäneen jaksamistaan. Kolmannes vanhemmista kertoi olevansa uupunut. Tämä kyselytutkimus tehtiin 3–6 kuukauden ikäisten vauvojen vanhemmille maalis-joulukuussa 2020, mutta tuskin tilanne on oleellisesti muuttunut.
Koronaepidemia on lisännyt myös perheiden yksinäisyyttä. Kyselyyn vastanneista puolet äideistä ja joka viides toisista vanhemmista kertoi yksinäisyyden tunteen lisääntyneen epidemian aikana. Yhteydenpito esimerkiksi isovanhempiin ja ystäviin oli vähentynyt pandemian aikana selvästi.
Ilman tutkimuksiakin lienee selvää, että sama yksinäisyyden kokemus on yleistynyt myös ikääntyneiden joukossa.
Ja monelta työikäiseltä pandemia puolestaan vei työpaikan ja toimeentulon.
Joten korjattavaa koronapandemian jäljiltä riittää.
Moni tulee varmasti tarvitsemaan ammattiauttajan apua, jotta luottamus siihen, että elämä kantaa kaikesta huolimatta, palautuu. Muitakin tukitoimia tarvitaan laajasti, mutta toisaalta jokainen meistä voi tehdä jotain – olla ihminen ihmiselle.
Ympärillä olevien ihmisten positiivinen huomioiminen on helppoa ja aivan ilmaista. Tervehtiminen ja kuulumisten kysyminen ei vie montaa minuuttia aikaasi, mutta yksinäiselle ihmiselle se voi olla hyvinkin arvokas kohtaaminen.
Toisaalta jokainen voi osaltaan miettiä sitä, oletko sinä juuri se henkilö, joka kasvattaa muiden pahaa mieltä. Se, jonka suurinta huvia on haukkua kaikkea ja kaikkia ja kaikilla mahdollisilla foorumeilla. Se, jonka mielestä sananvapauteen kuuluu yksilön rajaton oikeus ivata ja ilkeillä, levitellä perättömiä tietoja ja ihan vain itse keksittyjä faktoja.
Ihan konkreettinen, ja yllättävän yksinkertainen, tapa auttaa on lähteä mukaan seura- tai yhdistystoimintaan. Seurat ja yhdistykset kun tarjoavat mielekästä tekemistä ja sosiaalisia kontakteja kaikenikäisille ihmisille. Mielekäs harrastus on suoraan yhteydessä ihmisen henkiseen hyvinvointiin. Lisäksi monen yhdistyksen perustoimintaan kuuluu muiden ihmisten auttaminen. Yhdistyksissä puuhaihmisiä ja vastuunkantajia ei koskaan ole liikaa.
Maija Ala-Jääski
toimittaja